Ruotsinmatka meni mukavasti, kiitos. Kuten yleensäkin reissun päällä, olin hyväntuulinen, pirteä, fokusoitunut ja tehokas. Tai siis olin tätä kaikkea niin kauan kun itse huolehdin itsestäni ja/tai Siiristä; heti kun Kalle astuu puikkoihin ja alkaa ohjailla, minusta tulee zombie ja menen vain mukana täysin aivotonna. Menetän ajattelukykyni ja kontrollini ja keskittymiseni ja suuntavaistoni.
Tuplasin annoksen ohjeiden mukaisesti perjantaina, viimeisenä laiva-aamuna. Mitään erikoista en tuntenut, en edes ruokahalun kasvua. Tänään sen sijaan sain yhden aivan järkyttävän raivarin ja heittelin lautasia ja kattiloita sun muita, myös vettä, ympäri keittiön työtasoja. Harmistuin niin paljon, kun emme saaneetkaan tehtyä kaikkea pääsiäiskivaa, mitä piti tehdä - munatkin jäivät maalaamatta. Ja miksi näin kävi? Koska tämä vitun addinainen ja hänen vitun puolisonsa haahuilivat kauppakeskuksessa niin pallo hukassa koko vitun aamupäivän, että olimme aivan saatanan myöhässä aikatauluista jumalauta.
Joo, harmittaa vieläkin.
Eli tämä lääke ei tehoa. Jotainhan kertoo sekin, että saan vasta nyt päivitettyä tämän blogin matkan jäljiltä.
Mahtaako alkoholin käytöllä olla osuutta asiaan? Joimme laivalla ruoan kanssa viiniä ja vielä illalla hytissä yhdet oluet. Ei siis ollut paljon, mutta kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti