Voi roska

Sain tänään vietyä roskat. Aika hyvä saavutus. Olin unohtanut ne kolmen päivän aikana jo 6-8 eri kertaa ovesta lähtiessäni. Appivanhempien kyläily pakotti lähtemään niitä viemään oikein erikseen.

Päivän addiopetus

Varmista ennen käyttöä, onko purnukassa hiusvahaa vai ryppyvoidetta.

Huonot vaihtoehdot

Addillehan aina sattuu ja tapahtuu enemmän kuin tavikselle. Milloin palaa auto, milloin häviää lompakko, milloin eksyy matkalla työhaastatteluun, milloin teloo jalkansa kuivalla kelillä ja tasaisella asfaltilla kaatuessaan... Ja kun sille tavisnaapurille ei näitä ihme seikkailuja satu, niin addi alkaa väkisinkin etsiä syytä koettelemuksilleen.

Hän voi valita jommankumman kahdesta varsin huonosta vaihtoehdosta:

1) Maailma murjoo juuri minua, vaikka en ansaitse sitä. Tämän vaihtoehdon valitsevat addit koettavat kestää pahan maailman kolhaisut kuoreensa käpertyen ja muuttuvat katkeriksi tai surullisiksi.

2) Se on minun syytäni, koska olen vajavainen. Tämän vaihtoehdon valitsevat addit tuntevat kroonista stressiä ja syyllisyyttä kaikesta, mikä menee pieleen, koska he tietävät aiheuttavansa sen itse.

Ehdottakaa nyt ihmeessä tälle addille parempia tulkintoja!

Sairas, sairaampi, kohta jo kuollut?

On ollut hieman stressiä. Ensin oli Kalle sairas. Sitten olin minä sairas. Sitten Kalle tuli sairaammaksi. Ja minä olen parin päivän aikana jättänyt jo kaksi kertaa keittolevyn tuntikausiksi päälle kun pää meinaa räjähtää. Onneksi ketään ei ole vielä kuollut!

Dexetön elämä jatkuu vain. Raportti:

• Väsymys: Jos muistan mennä ajoissa nukkumaan (eli valot pois ennen yhtätoista) enkä tee mitään töitä, niin kaikki sujuu ihan hyvin. Jos ilta venähtää yli puolenyön, on seuraava päivä tuskaa, riippumatta heräämisajankohdasta. Ja jos taas on töitä, niin mikään lepo ei riitä.
• Aikataulusekoilut: Pitkän epämääräisen ajanjakson jälkeen olen ryhdistäytynyt kännykän ja Outlookin kalentereiden hyödyntämisessä. Kuin taikaiskusta olen alkanut muistaa taas tapaamisia ja tilaisuuksia.
• Kömpelyys: Aargh. Mikään ei auta.
  
• Haahuilu: Double Aargh. Siiri kysyi minulta tänään ruokapöydässä: "Äiti, miks sä tuijotat aina tonne ulos?"
• Kiukuttelu: Temperamentti pelaa kuin vanhanajan lucifer-tulitikku. On myönnettävä, että olo on jotenkin aidompi näin, ja tuntuu paremmalta silloin kun pystyn haasteista huolimatta pitämään leimahduksen kurissa.
  

Ajattelin jatkaa vielä niin kauan kuin kestän. Kun alan taas tehdä töitä kokopäiväisesti, on ehkä pakko palata lääkityksen piiriin. Stressaan siitä jo valmiiksi.

Linkkilistaa

Aiottuani vuoden ja meinattuani kuukauden olen nyt vihdoin lisännyt linkkilistaan joitain blogeja. Tosin enimmäkseen en niitä, joita alunperin aioin ja meinasin, sillä ne olen jo unohtanut, enkä onnistu nyt kaivamaan niitä tuolta kommenttien syvyyksistä. "Jouduin" siis "tyytymään" pariin uuteen löydökseen, joiden pitäjät ovat äskettäin kommentoineet omaa blogiani - kiitos siitä ja uusista tuttavuuksista :-)

Täytyy lukea

Tämä ärrin referoima artikkeli täytyy löytää luettavaksi. Tutulta kuulostaa...

Aidat nurin

Eevan kommentti edelliseen tekstiin muistutti minua eräästä aivojen romuvarastossa majailevasta blogausaiheesta: ADHD:n historiasta ja tieteellisen selityksen vajavaisuudesta.

Erilaisiin maailmaa selittäviin perinteisiin tutustumisella on sekin puoli, että saa havaita kaiken olevan auringon alla kuitenkin aika vanhaa kauraa, ja että samaa ilmiötä puetaan moniin eri vaatteisiin ja jaotellaan osa-alueisiin ja ryhmitellään yhteen enemmän tai vähemmän ronskein ottein. Otetaan nyt tämä meikäläisen "oirekompleksi". Tämä suunnilleen samansisältöinen oirejoukko on länsimaisen (psyko)lääketieteen eri suuntausten toimesta saanut mm. seuraavia nimiä: MBD, ADD, ADHD, laaja-alainen kehityshäiriö, epävakaa persoonallisuushäiriö, lievä autismi, sensomotorisen integraation häiriö... Jokainen näistä nimityksistä viittaa osaan meikäläisen oireita, paitsi ADHD, joka on niin laaja-alainen että se voi käsittää (mielestäni) jopa täysin vastakkaisia persoonallisuuspiirteitä, ja MBD, joka voi tarkoittaa ihan mitä tahansa kuvitteellisesta normista poikkeavaa (minimal brain dysfunction = vähäinen aivojen toimintahäiriö). Nämä nimitykset, tai diagnoosit, elävät kaikki enemmän tai vähemmän sopuisasti lääketieteen oppikirjoissa, ja niitä käyttävät oppineetkin myöntävät taudinkuvissa olevan paljonkin päällekkäisyyttä.

Lisäksi psykologisemman suuntauksen piirissä melkein samasta asiasta voi puhua kiintymyssuhdehäiriönä tai haastavana persoonallisuutena.

Jos korostetaan toimintahäiriön alkuperää, voidaan myös todeta FAS- ja FAE-ihmisten kärsivän pitkälti samoista oireista. FAS-lasten kanssa työskenteleville laaditut ohjeet pätevät loistavasti myös itseään addeiksi kutsuville.

Mutta ei se tähän lopu. Kuten Eeva huomautti, indigolapsen käsite kattaa juuri tämän meikäläisen oirejoukon. Olenko siis tällainen, koska olen indigolapsi? Vaihtoehtoja olisi muitakin; samantyyppisiä persoonallisuuspiirteitä on skorpioni-ihmisillä ja rottaihmisillä.

Olisi aika heittää nämä idioottimaiset raja-aidat romukoppaan ja alkaa tutkia ilmiötä yksittäisinä oireina. Voin jopa arvata, millaisia olisivat löydökset... Jos otetaan kuvitteellisen normi-ihmisen keskushermoston kehitys nollatasoksi, voidaan löytää joukko tekijöitä, jotka heikentävät tätä kehitystä joko hidastaen tai vääristäen: geneettisesti perimä tai geneettinen herkkyys tietyille olosuhteille; raskausaikana äidin alkoholin käyttö, ympäristömyrkyt, auringonpaisteen määrä eri vaiheissa raskautta (vaikuttaa melatoniinin tuotantoon), sikiön ravitsemustila (napanuoran kautta sikiöön siirtyvien ravintoaineiden laatu, tyyppi ja määrä), stressi- ja muiden hormonien määrä äidin veressä, äidin yleinen terveydentila; ensimmäisten elinvuosien ravinnon laatu, tyyppi ja määrä, kokemusten (virikkeiden) laatu, tyyppi ja määrä, fyysinen epämukavuus, lapsen perusterveydentila, ympäristöstä saatavat bakteerit ja virukset, sekä suoliston bakteerikanta; ensimmäisten elinvuosien jälkeen samat kuin aiemmin, mutta vaikutus on vähäisempi (vauvavaiheen kokemukset vaikuttavat dominomaisesti laajemmin). Syynä voi myös olla lapsen sensorinen tai motorinen vamma tai pitkäaikainen sairaus, joka aina vaikuttaa myös hermoston kehittymiseen. Perusdiagnoosi on siis, että keskushermoston toiminta on tehotonta. Syy on tavallaan yhdentekevä diagnoosin kannalta, vaikka tietenkin sillä on vaikutusta jos halutaan estää addilapsia syntymästä. Perusseuraus on korkeimpien aivotoimintojen estyminen ainakin ajoittain (abstrakti ajattelu, sosiaalinen ajattelu, kokonaisvaltainen hahmottaminen) ja hermoston toimintakyvyn varmistamiseen tähtäävien perustoimintojen lisääntyminen (esim. ticit).

Johdannaisseuraamuksina (onko tuo edes sana?) mainittakoon:

• (Sosiaalisen) ympäristön ja yksilön huono yhteensopivuus. Tämä puolestaan aiheuttaa sopeutumista tavoittelevassa yksilössä mm. väsymystä, masennusta ja stressiä, ja vaikuttanee negatiivisesti myös motivaatioon (oma päätelmäni).
• Toiminnan tehottomuuden aikaansaama väsymys. Väsymys puolestaan aiheuttaa esim. masennusta, tunnekuohuja, puutteellista ja lyhytkestoista keskittymiskykyä ja vaikeuksia siirtymätilanteissa. (Kuten kaikki lasta päiväkodista hakevat vanhemmat tietävät.)

Huomatkaa, että sekä huono yhteensopivuus (poorness of fit) että tehoton aivotoiminta luovat väsymystä. Samoin huono yhteensopivuus on suora syy masennukselle, toiminnan tehottomuus taas välillinen väsymyksen kautta. Jos kaikki addit jostain valittavat, niin ne taitavat olla juurikin väsymys ja masennus :)

Nyt on kello niin paljon ja Addinainen niin väsynyt, että ränttään hermoston toimintakyvyn heikkenemisen syistä joskus toiste :)