6.12.09

Aina vaan

Nyt aikuisiällä, herättyäni jollain tasolla sosiaalisen todellisuuden olemassaoloon, opettelen jatkuvasti tietoisesti sosiaalisia taitoja. Painan mieleeni ystävällisyyden ja mielenkiinnon osoitusten aakkosia: Jos saat sähköpostia, on hyvä vastata X päivän kuluessa... Hyviä keskustelunaloituksia... Aiheita, joista ihmiset mielellään puhuvat ja mistä heiltä "kuuluu" kysyä... Aiheita, joita pitää välttää... Sanankäänteet, jotka tuottavat mielihyvää... Sanankäänteet, jotka tarkoittavat, että toinen pahoitti mielensä... Näitä oppimiskokemuksia tulee paitsi muita tarkkaillessa, myös omista kokemuksista, kun muista kysyä, miltä itsestä tuntui, mikä oli lopputulema tietyllä tapaa toimimisesta jne. Aina välillä minusta tuntuu, että minulla on niitä jo aika iso kokoelma ja että osaan soveltaa niitä ihan hienosti.

Ja sitten aina välillä putoan naamalleni että läsähtää - tai paremminkin tajuan kaksi päivää jälkikäteen, mistä olen saanut kuraa naamaani. Tätä tapahtuu ihan tasaiseen tahtiin ainakin kerran kuussa.

Vaarallisin vaihe on silloin, kun alkaa rentoutua uuden tuttavuuden seurassa eikä jaksa ylläpitää sosiaalista maskia, vaan alkaa reagoida aidosti ja lähes jopa spontaanisti. Sitä ei pitäisi koskaan tehdä. Jaksavatko normot pitää maskia yllään 24/7 tai ainakin 8/5, vai eivätkö he tarvitse sellaista lainkaan? Jos eivät tarvitse, niin olen kade! Kunpa minunkaan ei tarvitsisi skarpata joka siunaaman sosiaalista sekuntia.