Mihinkäs se viikko katosi... Ei sitä ainakaan blogipostailun merkeissä vietetty. Tämä on aika hyvä merkki siitä, että lääke ei tehoa edelleenkään.
Syön nyt Concertaa toista kuukautta. Nyt 36 mg:n annoksella lääkkeen ainoa vaikutus on, että nukuttaa päivällä harvemmin. Sekin jo auttaa, ettei joka päivä ole pakko torkahtaa klo 12 ja klo 17, mutta olin odottanut enemmän. Olin kuvitellut, että lääkkeen avulla pystyisin vaikka esimerkiksi keskittymään asioihin, törmäilemään ja hösäämään vähemmän ja muistaisin enemmän. Mitään näitä vaikutuksia ei ole, ja nyt mietin, kuuluuko lääkkeen auttaakaan näihin. Syön piristettä, olen pirteämpi - that's IT?!? Piristysvaikutustakin haittaa hieman se, että illalla lääkkeen tehon teoreettisesti lakattua en pysty menemään ajoissa nukkumaan, koska juutun tekemään jotain, esimerkiksi pelaamaan tätä peliä.
Eli onko se nyt vaan hyväksyttävä, että ilman lääkettä sähellän puoliunessa ja lääkkeen kanssa sähellän pirteänä?
(Laiskana naisena tämän päivän postaus on parafraasi Suomen AD/HD-Aikuisten Foorumilla aiemmin kirjoittamastani. Laiskana naisena en jaksa edes translatoida tuon lauseen finglishiä suomeksi.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti