Kahdentoista maissa otin kolme Dexeä. En meinannut enää kirjaimellisesti nukahtaa seisaalleni ja pystyin kuulemaan muutakin kuin huminan päässäni, mutta silti väsytti koko ajan. Kolmen aikaan otin kaksi tabua. Nyt silmissä viiraa ja väsyttää yhä.
Suunnitelmani on tämä. Edessä on viikonloppu. Kokeilen silloin neljällä Dexellä per kerta, eli 4x2 tai 4x3 Dexeä päivässä. Se on reseptin mukainen maksimi. Jos ja kun se ei toimi, lasken annostusta maanantaina (sillä isoilla lääkeannoksilla tuntuu alamäki aivan hirveältä) ja yritän kestää. Kun Herra Neuro on taas vastaanotollaan tiistaina, soitan hänelle ja/tai varaan ajan kysyäkseni, mitä seuraavaksi.
Kalle ja Siiri ovat nyt Kallen vanhempien luona käymässä. Nyt olisi loistotilaisuus siivota, tai saada ehkä vähän fiktiota kirjoitettua. Tai vaihtoehtoisesti pelata hassua sanapeliä.
2 kommenttia:
Hassu sanapeli kuulostaa paremmalle.Ehdottomasti :-D
Käyn lukemassa tuntemuksiasi, sillä itselläni on diagnostisoitu adhd poika, jolla myös lapsuusiän autismi- ja siihen liittyviä vakaviakin käytöshäiriöitä lääkitään.
Kaikki, mikä liittyy adhd- diagnoosiin kiinnostaa luonnollisesti, pystyn peilaamaan, miettimään ja ymmärtämään enemmän.
Ja, samalla- kykenen ymmärtämään ehkä enemmän myös eksääni, sillä hän on sitä ikäluokkaa-ettei diagnooseja todellakaan tehty, mutta luultavasti hänellä sellainen olisi.
Mukava kun kirjoitat- ja jaksamista sinulle!
Hei Vintti :) Kyllähän tämä addielämä on sellaista, että kukaan normaali ei tajua mitään ja itse huomaa olevansa kohtalotoveri lähinnä niille, joita normaalit parjaavat... (Ja minä itse kuitenkin olen varsin highly-functional!) Kaikki kunnia sinulle, kun jaksat yrittää ymmärtää.
Lähetä kommentti