Olen mietiskellyt, milloin minusta elämä olisi tuntunut sujuvalta ja elämisen arvoiselta. No tietysti nyt kun on Siiri on elämässäkin pointti. Tarkoitan paremminkin sitä, että milloin minusta on tuntunut fyysisesti hyvältä edes useimpina päivinä, milloin jokin asia tai joku toinen asia ei ole mättänyt koko ajan. Ainoat ajanjaksot, milloin muistan olleeni pirteä, tyyni, tyytyväinen etc. ovat: ennen koulunkäynnin aloittamista 6-vuotiaana, ja se vuosi ennen Siiriä kun tein "kokopäiväisesti" (= n. 15 h/vko) freelance-töitä kotona. Ja yliopistoaikoina aina välillä. Ja koulujen kesälomilla, silloin kun ei ollut kesätöitä. Muuten olen aina ollut kroonisesti väsynyt, ainakin jos mittarina käytetään sitä, nukahtelenko työn ääreen ja joudunko ottamaan kahdet päivätorkut.
Viihdyin kahdessa erilaisessa työssä: päiväkotiapulaisena ja projektipäällikkönä päivät olivat vaihtelevia. PM:n hommissa oli kyllä jonkin verran tarkkuutta vaativaa rutiinia, ja kumuloituvat mokat osoittivat epäsopivuuteni siihen. Päiväkotiapulaisena ollessani taas olin muiden mielestä ilmeisesti aika huono siinä.
Minusta ei siis tule ns. aikuista ikinä, koska en pysty toimimaan yhteiskunnan tuottavana jäsenenä. En ilmeisesti edes pysty huolehtimaan omasta lapsestani täysipäiväisesti. (Tosin on sanottava, että mitään vakavampaa ei kotona ole sattunut VIELÄ.) Lääkitys ei tähän selkeästikään auta, nyt on kokeiltu kahta erilaista ja saatu vain elimistö sekaisin. Ei tule kalua tästä naisesta. Ja niin paljon kun on mennyt resursseja minunkin pelastamiselleni elämään. Ha, sanon minä. Good call. Niin se on, että joidenkin ei vaan kuulu selvitä hengissä ensimmäisestä elinvuodestaan. Jos joutuu taistelemaan silloin, joutuu taistelemaan aina, ja minä olen helvetin väsynyt vääntämään ja taistelemaan pelkästään pystyäkseni tekemään normaaleita ihmis-asioita.
Ennen Siiriä minua ei tarvittu mihinkään. Miksi en tajunnut lopettaa tätä ajoissa? Nyt on myöhäistä.
2 kommenttia:
Myötätuntoisena ja huolissani luin masentunutta tilitystäsi. Enkä edes osaa lohduttaa.
Voimia ja rohkeutta.
Mun mielestäni sä olet kuitenkin voiton puolella siinä mielessä, että tiedostat ongelmasi ja heikkoutesi. Tässä maailmassa on monia vanhempia, jotka ovat paljon huonompia kuin sinä (millä mittarilla sitä hyvää vanhemmuutta sitten voikaan mitata. En edes tiedä),mutta ovat mielestään tosi hyviä eikä mitään parantamisen varaa ole.
Että siinä mielessä ole vähän rauhallisemmalla mielellä. En mä Siiriä montaa kertaa ole tavannut, mutta sanoisin että ei hänen valloittava persoonansa ja normaali käytöksensä tyhjästä ole tullut. Kyllä sä olet ollut ihan hyvä äiti! : )
Ja Kallekin hyvä isä. Ei saa unohtia isiä!
Sarin
Lähetä kommentti