Kolmannen tabun jälkeen maailma alkoi heilua, en tosin tiedä, johtuiko se väsymyksestä vai virustartunnastani vai lääkkeestä. Kauhea tunne kuitenkin.
Kuuden, seitsemän maissa tultiin alas kohisten, huippaukseen liittyi oikein kunnon väsymys.
Mitään sen kummempaa toimintakyvyn buustia en huomannut, vaikka siivottua saatiinkin; tämän päivän osalta se saa kyllä luvan mennä sairastelun piikkiin. Sellainen hauska juttu oli kyllä, että Siiri leikki rauhassa yksin pidempiä aikoja samalla tavalla kuin Concertan aloituksen yhteydessä.
Nyt minä teen muut vaadittavat nettioperaatiot ja painun pehkuihin lukemaan tätä kirjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti