Iltapäivällä oli pakko ottaa lääkettä, kun mistään ei tullut mitään. Heti helpotti :/ En oikein tiedä, mitä ajatella. En halua tarvita lääkettä. En halua ottaa lääkettä. Mutta jos en ota, huomaan heti, että tarvitsen. Nelisen päivää kestin sitä väsymystä. Kun annoin periksi ja otin lääkkeen, selvisi pää niin että huh.Lyödäänkö vetoa, että ensi yönä ei nukuta?
5 kommenttia:
Eksyinpäs blogiisi. Mielenkiintoista. Saanko udella millaisia "oireita" sulla oli, että epäilit itselläsi add:a ja miten hakeudut testeihin?
Mä olen tässä jo pidempään miettinyt, että josko mulla olisi -nyt mulla on diagnosoitu masennus.
Vastasin sitten perusteellisemmin :) Hmm, mahdatkohan olla se Orava, jonka tunnen, ja jos, niin tiedätkö, kuka minä olen? :)
Kiva, kun vastasit. :) En minä tiedä olenko Orava, jonka tunnet. Enkä mä tiedä, kuka sinä olet. Kerro lisää...
Tuu käymään: www.orava.vuodatus.net
Okei, et ole se Orava - hauska tutustua silti :)
Mulla on muuten jatkuvasti ihan samanlaiset fiilikset. Ikäänkuin lääkkeen ottaminen olisi joku synti tai samaa kuin taudille periksi antaminen. Vaikka tietää järjen tasolla ettei ole totta ja koukkuun jääminen on äärimmäisen kaukaa haettu ajatus näillä annoksilla ja aatteilla.
Mulla kesti esim. tosi kauan ennenkuin uskalsin alkaa säännöllisesti käyttämään nukahtamislääkkeitä. Tosin vain pariksi kuukaudeksi, ei niitä sentään loppuelämä ole hyvä napsia. Mutta kun lekuri sai mut vihdoin vakuuttettua siitä että 2 kk:n kuuri olisi pop, tein kuten oli käsketty. Ja kutaa teki. Sain univelat pois ja tehtyä itselleni jokseenkin hyvät nukkumarutiinit ja -rytmin. Mitä nyt tietysti tuo vauva valvottaa oman osansa. Mutta parin kuukauden kuurin jälkeen lopetin tabut ja nyt käytän niitä vain silloin tällöin tarvittaessa. Ei mitään vieroitusoireita tai muitakaan negatiivisia sivuvaikutuksia. Mutta kesti kauan ennenkuin sain homman hoidettua. Parempi olisi jo olisin aiemmin tehnyt sen, mutta hyvä että edes näin.
Sarin
Lähetä kommentti