Tämä päänselvitys juontaa juurensa keskiviikon treeneihin. Olin hyvin (liian) pitkästä aikaa taas ihan oikealla tunnilla salilla, ja sain opettajalta jatkuvia kuitteja siitä, kuinka olen vaarallinen ja kömpelö sun muuta. (Huomautettakoon, että ko. opettaja on hyvä ystäväni ja kuitit sekä ansaittuja että ystävällismielisiä, joten en pahastunut.) Tajusin, että niin kauan kuin nautin lääkkeitä, joudun opettelemaan lajini uudestaan joka hitsin kerta kun lääkitys vaihtuu. Ei ole oikein kestävä ratkaisu. Pohdin tätä valaistusta salilla tunnin verran ja tulin siihen tulokseen, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jättää lääkkeet pois ja opetella selviämään. Opetella keskittymään, opetella vähemmän kömpelöksi.Mm. Tässä teoriassa on vain yksi paha vika. Keskittymiskyvyn puute ja kömpelyys eivät todellakaan ole ainoat oireeni. Väsymys todistaa sen. Joo, kyllä, tietenkin kärsin vieroitusoireista. Silti - olen aina ollut väsynyt. Aina. Kaksi kertaa päivässä olen ollut torkkuihin asti väsynyt. Kaikki koulupäivät, opiskelupäivät ja työpäivät ovat menneet saman kaavan mukaan:
klo 7: Herätyskello torkulle jos mahdollista; muussa tapauksessa ylös sängystä ja koomassa suihkuun ja aamiaiselle.
8-9: Virvoittava aamukahvi ("älä puhu mulle ennen kahvia"). Koulu- tai työmatka, jonka aikana otan torkut. Tämä on vaarallista jos olen ratissa.
9-11: Toinen kuppi kahvia, jonka jälkeen alkaa tunnin kestävä tehokas aika.
11-12: Keskittyminen mahdotonta, joten lounas. Pitkä lounas.
12-14: Lounaan jälkeinen kooma, kymmenen minuutin torkut jossain välissä. Kahvia. Kahvia. Keskittyminen paperihommiin mahdotonta, joten teen mahdollisuuksien mukaan jotain vaihtelevaa ja liikkumisen sallivaa.
14-16: Väsymys väistyy, levottomuus valtaa alaa. Paikallaan istuminen mahdotonta, keskittyminen mahdotonta. Tuijotan vain kelloa, koska pääsee kotiin.
16-17.30: Kotimatka. Olo onnellinen ja energinen. Kotiin tultua romahdan eteisen lattialle (aikanaan vanhempien luona asuessa) tai sohvalle (omassa kotona) puolen tunnin torkuille.
17.30-19: Hermostunutta ruoanlaittoa ja ruokailu.
19-23: Todella tehokasta peliaikaa, paperihommat helppoja, paikallaan istuminen onnistuu maanmainiosti.
23-04: Jos jotain on kesken, tehokas peliaika jatkuu. Uni tulee ehkä Hesarin myötä.
Eli niin. En taida olla oikeasti yhteiskunnan tuottava jäsen ilman lääkkeitä. Totuin jo liian helpolle Concertan ja Dexenkin kanssa - päivät eivät menneet väsymyksen ja levottomuuden sumussa. Vain levottomuuden. Tosin väsymys kyllä lurkki taustalla, kun öisin ei saa nukuttua.
Suo siellä, vetelä täällä. Mitä minä teen? Ilman lääkitystä uskallan tuskin ajaa autoa aamuisin ja iltapäivisin. Lääkityksen kanssa henkireikäni tukkeutuu kun harrastus tulee mahdottomaksi.
2 kommenttia:
...Mmm. Jos minä olisin samassa tilanteessa, niin en ehkä päättäisi lopettaa lääkkeitä antamatta niille pitempää aikaa vaikuttaa ja katsomatta, miten niiden kanssa elämä asettuu. Siis niin kuin viikoissa, kuukausissa päivien sijaan. Että oma elimistö ehtisi pitemmällä aikavälillä reagoida siihen, että asiat toimivat toisin.
Kyllä minä tiedän, että kaiken pitäisi olla heti oikein ja sataprosenttista, mutta kun ei se hopulla näytä tapahtuvan kuitenkaan... :/
- St.
Mutta sepä se, kun viikot ja kuukaudet ovat niin kovin lyhyt aika. Amfetamiinilääkkeet täytyy kuitenkin verrattain pian (vuoden? Kahden?) kuluttua vaihtaa toisiin, jottei synny riippuvuutta ja toleranssia, ja joka kerta kun lääkkeet vaihtaa, elämä menee pyllylleen.
Joo, olenhan minä kärsimätön :( En vain tajua, miten tämä voisi muuten mennä.
Lähetä kommentti