Tein masennustestin jos toisenkin ja sain tulokseksi "kohtalaisesti masentunut" (toiseksi mainitusta 17 pistettä). No en ole masentunut, vaan addi. Nyt sen huomasi selvästi testejä tehdessä; kun ajattelin viimeksi kulunutta kuukautta, vuottakin, tajuan, että maailma ei ole tuntunut synkeältä, toivottomalta paikalta ja edessä näkyvä elämä liian pitkältä kovinkaan montaa kertaa. Tai siis kai kaikilla on sellaisia hetkiä... onhan? Minulla oli niitä ennen kerran päivässä, nykyään ehkä kerran kahdessa viikossa. Siitäkin on tosi kauan kun olen (ennen eilistä whinetyspurkaustani) miettinyt itsemurhaa, varmaan ainakin kuukausia.
Taitaapi olla yksi niistä elämäni harvoista ajoista, jolloin en ole masentunut :)
4 kommenttia:
Hei, olet addi, ok : ) Mutta addikin voi olla masentunut, jopa syvästi masentunut. Addius ei nimittäin tuo minkäänlaista vasta-ainetta masentuneisuuteen ; )
Onneksi et ole kuitenkaan et saanut tuon enempää masennuspisteitä. Huolestuin kuitenkin eilisestä postauksestasi, jossa mietit olemassaolosi tarkoituksemattomuutta.
Minä muuten huolestuisin tuollaisissa tilanteissa ihan aina, olkoon kuka tahansa pohtimassa olemassaoloaan, huolestuisin ihan suojelunhaluani sekä täysin omista henkilökohtaisista syistä.
Myös minun lähipiirissäni on addihenkilöitä. Siksi tämä aihe kiinnostaa. Diagnoosisi ei kuitenkaan ole suurin kiinnostukseni kohde eikä tärkein syy siihen, miksi blogiasi seuraan vaan sinä ihka elävänä henkilönä.)
Mie jouduin tekemään työvoimatoimiston tilaaman psykologin vastaanotolla (kun olen vaikeasti työllistettävä kaikkine estoineni ja paniikkeineni) tuollaisen testin ja tulokseksi tuli kanssa että olen masentunut.
Mutta kysehän on miten kysyy asioita. Mää masennuin mokomasta tuloksesta. Tunniksi. =)
Minähänolen itse mielenterveystoimiston testin mukaan siellä keskivaikean masennuksen 'alkupäässä'.
Vai niin.
Elämä on, yhtenä yhtä ja toisena toista. Lienee paljon kyse myös selviytymisen halusta, kyvystä nähdä ja kokea elämä.
masennus- syystä tai toisesta on kuitenkin aina masennus, ja syytä apuun, sen avun hakemiseen on. kannustan siihen- jos yhtään siltä,miltään tuntuu.
Itseäni ainakin auttaa- jaksamisessa. Paljon on, ja yksin ei tarvitse. Kun apua huomaa saavansa, sitäon ympärillä, niin helpottaa. JOllain tasolla.
Elämä on - siitä ei päästä mihinkään. Se todellakin on.
Ensimmäinen näyttää olevan lyhennetty versio siitä, jonka olen itse tehnyt psykologin ja psykiatrin vastaanotoilla. Toinen oli sitten jo vähän erilainen. En jaksanut käydä tekemään noita uudestaan, mutta täytyy joku päivä kokeilla.
Toisaalta testit eivät mielestäni (tai ainakaan se lääkärillä tehty) ole täysin aukottomia. Oletetaan esim. että masennus laihduttaa. Itse olen lihonut sairastumisen jälkeen, koska syön suruun ja masennukseen. Joten "menetin" siinä kohden pisteitä, kun en ole laihtunut. Duh!
Mutta kohta depis helpottaa ainakin muutamaksi tunniksi kun Euroviisut alkavat. Onneksi elämässä on jotain mikä ilahduttaa. Ei mitään väliä onko se korkeakulttuuria tai eurohumppaa. Kunhan on jotain. : )
Sarin
Lähetä kommentti