Eilen oli koko päivän oli jotenkin omituinen olo, oikeastaan niin hirveä, ettei työnteostakaan tullut mitään. Puolen päivän aikaan silmissä (tai ehkä päässä) viirasi ihan kunnolla ja näin tietokoneen ruudun sellaisena hieman väpättävänä, hyperkirkkaana, etäisyydeltään epämääräisenä entiteettinä. Otin kuitenkin illalla riskin ja lähdin salille treeneihin, sillä epämääräisillä terveysongelmillani on hupaisa taipumus haihtua kun keskityn treenaamaan.
Treenit olivatkin sitten aika outo kokemus. Aina, kun seisoimme kuuntelemassa selitystä tai muuten pysähdyin pidemmäksi aikaa, alkoi silmissä taas viirata ja päässä humista, mutta heti harjoituksen alkaessa oireet hävisivät. Ja harjoittelu sujui loistavasti! Olin fokusoitunut, osasin tähdätä (yleensä heilautan vain jonnekin sinnepäin, luottaen alitajunnan ja onnen ohjaavan iskun oikeaan paikkaan), tajusin ohjeet ja muistinkin ne, tasapaino oli hyvä ja liikuin jouhevasti.
Eilisen lääkitystilanne oli: 8:00 3x, 12:00 2x, 15:00 1x ja 17:30 1x. Lääkettä alkaa mennä kuin leipää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti