Ahistaa

Vannoin, että tällä viikolla aloitan taas uuden elämän. Lomailin viime viikon huonon omatunnon kanssa (no joo, tein tietysti kesällä töitä kuin pieni eläin, joten ajattelin, että minulla on siihen oikeus, lähes velvollisuus - silti), ja ajattelin, että vaikka tilattuja töitä ei olisikaan, niin maanantaina aloittaisin sitten kirjoitus- ja käännösprojekteja, joiden tuloksia voisin joskus myydä jollekulle.

Niin varmaan.

Eilen olin aamuyöhön asti juttelemassa, eiku sovittamassa juhlapukua, ystävän luona. Väsyttää. Jos saan edes sen suunnittelemani toimialan muutoksen laitettua paperille ja lähetettyä ilmoituksen/hakemuksen, niin hyvä. Iltapäivä menee joka tapauksessa ostoksilla äsken mainitun ystävän kanssa, eli rahaa menee, eikä tule. Huomenna on pakko, pakko mennä salille treeneihin, ja illalla on Siirin päiväkodin vanhempainilta. Ylihuomenna on jo keskiviikko, ja silloin menemme Siirin kanssa kampaajalle jo aamulla. Iltapäivä ja ilta menevätkin pakatessa. Torstaina haukotusaikaisin on lähtö Lontooseen, ja sieltä palataan vasta maanantain vastaisena yönä myöhäaikaisin. Missähän välissä minä niitä töitä sitten teen...?

Rahanpuutekin ahistaa. Keksimme 2400 euron menoerän, jonka olimme unohtaneet, ja joka oli varmaankin se syy, miksi jo kerran ehdimme laskea Lontoonmatkan liian kalliiksi. Mutta kun se unohtui, niin portti Lontooseen avautui. Hitto. Loppuvuoden budjetti on nimittäin aika tarkkaan laskettu, ja paitsi tätä matkaa (3000€ total), budjettiin pitäisi mahtua toinenkin iso menoerä (2400€+5000€+2000€) sekä mätkyt (yli 3000€). Hyvin meneeeeeee... (Kalle, jos luet tätä, en ole näitä lukuja katsonut mistään vaan päästäni temmannut, ja olen todnäk väärässä kuten tavallista.)

Se mekkokin ahistaa. HUOM: Ystäväni on erittäin pätevä ja ahkera ompelija, ja tämän kappaleen jatko kuvastaa oman pääni sisäistä maailmaa, eikä siis sitä reaalimaailmaa jossa puku tällä hetkellä sijaitsee! Värjäyksessä on nyt saatu outoja tuloksia kahdella eri kankaalla, kangas ei riitä, olen väärän muotoinen, mekko vaatii säätöjä sinne ja tänne ja tonne, ja siitä tulee aivan erilainen kuin mitä olin ajatellut. Vaikka mekko olisi kuinka ihana noin vaatteena, niin satavarmasti näytän siinä kuitenkin isolta kirsikanpunaiselta keilalta.