Jos minulla ei olisi lääkitystä, matka olisi ollut aivan täyttä painajaista. Lähestulkoon kaikki meni pieleen, hävinneestä matkatavarasta paluulennon aikatauluun, mutta tämä rouva se pysyi tyynenä ja positiivisena tai ainakin tunneneutraalina. Vain kerran räjähdin oikein kunnolla, tyyliin itku ja huuto ja tyynyn paukutus, kun olimme kaikki aivan kuittipoikkiväsyneitä, Siiri kiukutteli eikä suostunut päikkäreille, juhliin valmistautuminen oli myöhässä aikataulusta, juhlat jännittivät jne. Silloinkin toivuin minuuteissa, pyysin Siiriltä anteeksi huutomekastustani ja menin viereen nukuttamaan.
Mikä sen sijaan meni oikein:
- Kaikki matkatavarat paitsi yksi paketti saapuivat Lontooseen normaalisti!
- Lento- ja hotellivaraukset olivat valideja!
- Ei satanut, kun juoksimme vihkipaikalle!
- Irtoletti meni päähän semi-hyvin...
- Mitään ei varastettu eikä (pakettia lukuunottamatta) kadonnut eikä jäänyt kotiin!
- Tarkistimme paluulennon ajankohdan lauantai-iltana, emmekä esimerkiksi sunnuntaina kolmen aikaan museokierrokselta palattuamme!
- Puku oli u-p-e-a ja keräsi kommentteja ja ihailua!
- Hauskaa oli koko perheellä eikä kukaan meistä kiukutellut edes loppuvaiheessa kello 12 Suomen aikaa!
1 kommentti:
Mainio reissu kokonaisuutena siis!
Lähetä kommentti