Teoriapläjäys

Avain 1: Hesarissa oli joku aika sitten tiedeuutinen, jonka mukaan tasapainohäiriön on todettu johtavan lukihäiriöön. Koska aivot eivät voi luotettavasti päätellä, missä asennossa silmät olivat eli mihin katse oli kohdistunut juuri äsken, aivojen on ymmärrettävästikin vaikeaa yhdistää henkilön lukemaa tekstiä pötköksi, saati asiakokonaisuudeksi.

Avain 2: Addilta puuttuu kyky suodattaa ärsykkeitä subliminaalisella tasolla. Sanotaan vaikka, että sekunnissa ihmisen aistielimiin kohdistuu 100 eri ärsykettä. Mundiksen aivot suodattavat niistä pois ainakin 70 ilman, että prosessiin ja hylkäämiseen kuluu juuri lainkaan aivoenergiaa; addin aivot taas paiskaavat kaikki 100 ylemmän tason käsittelyyn, joka vie enemmän energiaa per käsittely ja on suunniteltu korkeintaan 30 ärsykkeelle per sekunti. Kun prosessointijono on täynnä, addin aivot dumppaavat kaikki ärsykkeet, mitkä eivät mahdu, ja sitä mukaa kun ärsykkeiden prosessointi etenee, se päästää jonoon aina seuraavan. Kuin ruuhkaantunut puhelinvaihde.

Miten nämä liittyvät toisiinsa: Addin kyky viedä ärsykkeitä pitkäkestoiseen muistiin on heikentynyt, koska käsittelykapasiteetti ei riitä ja koska välittäjäaineita (~=aivoenergiaa) ei ole tarpeeksi jatkuvaan intensiiviseen prosessointiin. Tämä johtaa sensorisen integraation häiriöön; se tarkoittaa nähdäkseni yksinkertaisesti sitä, että ärsykkeiden vastaanottaminen, prosessointi ja säilöminen eivät toimi kunnolla joltain tai joiltain osin.

SI-häiriö puolestaan johtaa hahmotusvaikeuksiin. On aika vaikeaa muodostaa asiakokonaisuuksia, jos puolta tietyn asiakokonaisuuden ärsykkeistä ei ole havaittu tai säilötty pitkäkestoiseen muistiin.

Hahmotushäiriö puolestaan johtaa paitsi akateemisen suorituskyvyn alenemiseen, myös mm. kiintymyssuhteen ongelmiin (ihmisten tunnistus vaikeutuu jos kaikki ärsykkeet eivät tallennu, eikä silloin opi a) tunnistamaan kasvoja, ääntä etc., ja b) yhdistämään tiettyä ihmistä ja tiettyä tunnetilaa).

(Tämä blogi taitaa välillä olla vähemmän kevyttä viihdettä... :D)