Nyt se sitten tapahtui - minut on tunnistettu tästä blogista. Ehkä joku on tunnistanut aikaisemminkin, mutta ensimmäistä kertaa tieto siitä tavoitti minut. Tunnistaja on ihminen, jonka tunnen ensisijaisesti netitse ja aivan toisista piireistä, mutta löysi minut koska on itsekin addi. Hupaisaa - jos olisi pitänyt nimetä henkilö, joka mielestäni vähiten todennäköisesti osoittautuisi addiksi, niin se olisi juuri tämä tyyppi.
Koska tämä henkilö, kutsutaan häntä vaikka Hertaksi, on sähköpostipimennossa, vastailen hänen tekstarikysymykseensä ja -kommenttiinsa tässä julkisesti - saattavathan nämä jutut kiinnostaa muitakin.
"Miten olet saanut vastauksia ja apua?" kysyy Hertta. Etsimällä, vastaa Addinainen. Olen selannut nettiä iltakaupalla ja lukenut kaikkea, mikä vähänkin sivuaa keskittymishäiriöitä, laitostumista (nii-in, nytpä tiedätte senkin, miksi laitoslapsuuden vaikutukset kiinnostavat minua tuplasti tai triplasti enemmän), ylivilkkautta, aivokemiaa, stressin vaikutuksia, ruokavalion vaikutuksia etc. etc. Varsinaista apua sain vain ADHD-aikusten sivuston kautta löytämältäni lääkäriltä lääkkeiden muodossa.
Hertta ei ole aikonut kertoa sairaudestaan yleisesti. En minäkään, lähipiirissä meinaan. Ystäville olen kertonut, ystävyydestähän voi irtisanoutua halutessaan, mutta suku ei tiedä. Jäin pohtimaan kovasti sitä, miksi näin oikeastaan on; kyseessähän on sairaus. Kertoihan minulle eräs tuttavakin aivan luontevasti keskellä kauppakeskusta, että oli sairastunut masennukseen. (Niitä masentuneitakin pulpahtelee nyt ovista ja ikkunoista!) Arastelen kuitenkin sitä suvun reaktiota: tiedettiinhän se että toi nainen on hullu, ja nyt se nappailee amfetamiineja. Tai että ei se mikään sairaus ole, otat ittees niskasta kiinni ny. ADHD:sta liikkuu niin kummallisia käsityksiä että oksat pois, ja lisäksi se nähdään lastentautina.
Kun Hertta saa postinsa toimimaan, kyselen häneltä, miten hän päätyi hakemaan diagnoosia ja lääkitystä (sillä eihän sitä taida nykyisissä oloissa saada, ellei tiedä, mistä hakea), ja/vai oliko diagnoosi shokki. Ja miten lähipiiri suhtautuu. Olen kovasti utelias!
1 kommentti:
Dexedrine on toimiva lääkitys vireystilaan jolla tosin silläkin on sivuvaikutuksia, joillekin hyvinkin vakavia. Itse jouduin pitämään taukoa käytöstä saadessani niska+leukajännitystiloja ja ilmeisesti näistä aiheutuneita helvetillisiä päänsärkyjä. Lisäksi addiktiopotentiaali on melkoinen. Jos lääkettä ottaa ~15-20mg päiväannostuksella niin lopettamisen jälkeen aivan varmasti menee päivä jos toinenkin nukkuen ja sen jälkeen valveilla apaattisen amotivoituneena hyvin pitkä tovi. Jopa kuukausi tai parikin tuon lopettamisen jälkeen saattaa olla sellaista aikaa että mopo on vaan hyytynyt. Se on se dopamiinivaje kun iskee.
Mut toi deksAMFETAMIINI, se on jo sanana paha, kun se on HUUME. Sillä sanalla yksistään saa jengin ihan pois tolaltaan, tavikset varsinkin. Mulla Dexedrinet vielä laajentaa vähän aikaa ottamisen jälkeen hieman pupilleja, pelottaa aina että mitäs jos poliisit pysäyttää vaikka liikenteessä ja alkaa tunkemaan tikkaria suuhun, ja pitäis täässä hysteerisen narkofobisessa yhteiskunnassa erikoisreseptin kopio kourassa selitellä että eihän tässä mikään HUUMEkuski olla.. ja kaikki toi sosiaalinen stigmaatio, se masentaa ja ahdistaa ihan oikeesti. Vaikka ties kuin moni käyttää vakaviin kipuihin morfiineja sun muita.
Muutenkin keskittymishäiriöön apua hakevat ja psykostimulanttilääkityksen saavat varmasti mielletään jonkin sortin hörhöiksi jotka haluavat erityisluvan vetää laittomia piristeitä laillisesti.. Tätä tää on täällä Suomessa. Ei tajuta että ihmisillä on oikeasti näiden oireyhtymien kautta vakavia vaikeuksia pysyä opiskelu- ja työelämässä, ja tämä tulee helposti heijastumaan heidän koko elämäänsä negatiivisesti. Suomessakin on lukuisia ihmisiä jotka pysyvät työelämässä kun saavat noi lääkityksensä kohdalleen, joten en näkisi mitään järkeä siinäkään että heidät tipautetaan yhteiskunnan kelkasta pois puutteellisella hoidolla tai kieltämällä heiltä lääkityksen saaminen, mikäli lääkkeestä apua on ja se parantaisi elämänlaatua sekä esim. työsuoriutumista.
Lähetä kommentti