Aloin jo aamulla pakata hammasharjaa, mutta ikävä kyllä erään työn hankala deadline pakotti hyllyttämään suunnitelmat paosta. Todennäköisesti tämä on hyvä asia.
Kalle on kuin mitään riitaa ei olisi ollutkaan ja yrittää sillä tavalla sovitella. (Ainoa tapa, mitä hän osaa.) Ei kiinnosta. Miksi minua kiinnostaisi palata "normaalitilaan" miehen kanssa, joka ei luota minuun, ei ole minusta innostunut eikä pidä minua ihmisenä, jonka elämää haluaisi keventää pienilläkään teoilla?
Eniten tietenkin sääliksi käyvät lapset. Mitä ero tekisi Siirille, joka on kirkas ja kova ja hauras kuin lasi? Entä Veeralle, jota tuskin tunnemme, mutta joka muistuttaa pehmoista, lämpöistä, helposti karkaavaa palloa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti