PMS on taas hellittänyt ja järki palannut. Celia puhui todella viisaasti siinä kommentissaan vuodatukseeni liittyen. Silloin kun harmittaa jokin asia, niin se on minulle heti maailman tärkein asia jonka pielessä oloa ei voi sietää sekuntiakaan, ja auta armias jos jokin estää minua korjaamasta sitä niin j...lauta mähän tapan itteni s...na! Ja sitten se menee taas ohi. Ennen tunsin itseni tosi typeräksi tässä jälkipyykkivaiheessa. Nykyään ajattelen vain, että a) en ole vastuussa hormoneistani ja b) se, että PMS-vaiheessa kiukuttelen jostain, ei tarkoita, ettenkö olisi oikeassa niin tehdessäni.
Loppujen lopuksi on kuitenkin niin, että Kalle on hyvä, kunnollinen mies, ja kunnioitettava sikäli että jaksaa minun kanssani elää ja olla. Minä en jaksaisi. Jos olisin naimisissa itseni kanssa, olisin ottanut eron jo heti seksihuuman haihduttua. Tosin en menisikään naimisiin itseni kanssa, vaan kiertäisin näin hullun tyypin kaukaa.
1 kommentti:
Kuulostaa aivan minulta. Näinhän se menee. Kumma kun näitä kärsivällisiä ja jaksavia miehiä maailmasta löytyykin.
Lähetä kommentti