Terveisiä Kiinasta

Selvisimme kaikki hengissä kahden viikon Kiinan-reissusta ja perheemme jopa kasvoi. Niin, se on se suuri salaisuuteni: kävimme noutamassa kuopuksen kotiin :) En uskaltanut hiiskahtaa tästä mitään, ennen kuin saimme tytön virallisesti omaksemme - pelkäsin, että jos paljastun dexejä nappailevaksi sekoboltsiksi, menee koko adoptio pipariksi. Homma on nimittäin niin, että kotiselvitystä tehtäessä minulla ei vielä ollut lääkitystä; lääkärintarkastuksessa kun kysyttiin, onko minulla säännöllistä lääkitystä, vastasin "ei", koska sitä vasta kokeiltiin; ja sen jälkeen... no, Kiinassa ei mistään ADHD:sta mitään tiedetä, kotiselvitys oli kirjoitettu lääkkeettömästä itsestäni joka oli huomattavasti lääkittyä itseäni sekoboltsimpi ja silti kuulemma OK, joten päätimme olla hämmentämättä soppaa ja jätimme koko jutun mainitsematta. Paitsi että sitten oli tosiaan oltava hakumatka ilman, sillä rajalla "huumeista" kiinni jääminen olisi ollut varmaan fataalia adoptioprosessin kannalta.

Nyt meillä on sitten kaksi lasta. Esikoinen Siiri (3,5 v, myös Kiinasta) on aivan loistava isosisko, kärsivällinen ja huomaavainen ja mustasukkaisuudessaankin kohtuullinen - siskoa ei olla lyöty tai satutettu ei kerran kertaa, ei edes haukuttu, ja vain kaksi kertaa on käsketty viemään sisko takaisin Kiinaan ja silloinkin sellaisella "jos sanon näin pahasti, niin mitä nuo tekevät" -ilmeellä eli sitä ei lasketa. Kuopus, kutsutaan häntä vaikka Veeraksi, on 2-vuotisuhmassaankin aivan suunnattoman suloinen ja rakastettava ja ihana ja tämä koko elämä on kerta kaikkiaan unelmien täyttymys!

Niin, se lääkitys - en ole vieläkään aloittanut sitä uudelleen. Kysyttäessä Kalle sanoi, ettei ole huomannut minussa mitään hirveän suurta eroavaisuutta lääkkeen lopettamisen jälkeen. Itsellänikin on tunne, että jotain minussa on muuttunut lääkejakson ansiosta/aikana: olen yhä se verraten kärsivällinen, ymmärtäväinen äiti, jonka löysin sisältäni lääkityksen ansiosta. Päivätorkkujen ja kahvin avulla selviän iltaan asti mainiosti. Toisaalta tässä on koko ajan ollut poikkeustilanne päällä hakumatkan ja sopeutumisen aloittamisen takia, ja poikkeustilanteissahan minä aina tsemppaan tosi hyvin. En myöskään ole käynyt salilla lääkitystauon aikana. Epäilemättä aloitan lääkityksen taas jossain vaiheessa. Sitä odotellessa nautiskelen elämästä ilman unettomuutta ja neljän tunnin välein piippaavaa kännykkää.