Tänä aamuna heräsin ensimmäistä kertaa kuukausiin levänneen oloisena. Tosin olen mennyt nukkumaankin varsin kiltisti ennen puoltayötä jo parin viikon ajan, ja aamulla Kalle antoi minun nukkua menemällä itse pitämään seuraa klo 6.30 pirteinä ylös pompanneille lapsille.
Asiasta kolmanteen, en tiedä onko se lääkkeen vaikutusta vai vain alkavaa afasiaa tai dementiaa, mutta puhuminen on ollut viime aikoina jotenkin kamalan haastavaa. On kuin puhekieleni olisi häviämässä. Sanat eivät tule mieleen, sekoitan sanoja toisiinsa, kuulen muiden puhetta ihan kummallisesti ja ymmärrän helposti asiat aivan väärin. Olen aina ollut vähän semmoinen omasanaihminen ;) mutta viime aikoina tämä on mennyt ihan naurettavuuksiin. En sitä paitsi saa edes keksittyä niitä uusia sanojakaan vaan asioiden nimiksi tulee esimerkiksi Tuo, No-Sesese, Se-Siellä-Mikä-Se-Nyt-Oli, Toitoi-Se etc. Opeta siinä nyt sitten kuopusta puhumaan!
1 kommentti:
Moi, mä olen se, joka muutama kuukausi sitten onnistuin töheltämään anonyyminä kommentin, jossa kerroin odottavani omaa diagnoosiani. (Juu, totta kai olen ADHD.)
Kirjoitan myös itse blogia, mutta en ole valmis tulemaan siellä kaapista tän diagnoosin kanssa - vaikka asiasta tietävät varmasti lukevat rivien välistä yhtä sun toista. Ajattelin tarjota sulle sitä blogini osoitetta, tasapuolisuuden vuoksi, mutta en löydä sivultasi mitään meiliosoitetta, johon voisin sen lähettää. Jos olet kiinnostunut, voitaisiin keksiä joku kikka..?
Mystinen nimimerkkini olkoon vaikka Eeva
Lähetä kommentti