Lääkkeiden vaikutus

ADHD-Aikuisten forumia lukiessa saa mielikuvan, että lääkkeet vaikuttavat todella yksilöllisesti, riippuen paitsi tietysti lääkkeestä, myös lääkittävästä. Tämä kuvaus pätee siis ainoastaan minuun itseeni.

Minulla vaikutus tuntuu pirteysasteessa. Ennen lääkkeitä minua nukutti joka päivä oikeastaan klo 12-21, jonka jälkeen kätevästi piristyin. Säännölliset elämäntavat Siirin tultua (no, yöheräämisiä lukuunottamatta...) saivat nukkumisrutiinit tolalleen, mutta vastoin odotuksia sillä ei ollut vaikutusta päivän aikana tuntemaani pöhnäisyyteen. Piristyminen puolestaan tuo seuraavanlaisia vaikutuksia:

• Pystyn pysymään hereillä koko päivän tarvitsematta torkahtaa 12.00 ja 17.00.
• Olen paljon paremmalla tuulella ja kärsivällisempi.
• Muistan asioita hieman paremmin. (Paino sanalla hieman.)
• En ajattele koko ajan asioita, jotka eivät liity elettyyn hetkeen (*).
• On helpompi siirtyä tehtävästä ja asiasta toiseen, joten saan enemmän tehtyä.
• On helpompi keskittyä asioihin pitkäjänteisemmin.
• En puhu mitä sylki suuhun tuo ihan niin pahasti.
• Pystyn kuuntelemaan puhetta paremmin.
  
• Ei ole negatiivisia pakkoajatuksia (*).
  

(*) Mielessäni eivät pyöri jatkuvasti menneet ja mahdolliset keskustelut, mielikuvitusihmiset, korkealentoiset tulevaisuudensuunnitelmat liittyen esim. sisustukseen tai perheen aktiviteetteihin, mahdolliset katastrofit, kuolemat sun muut, tai abstraktit teoriat maailman mekanismeista. Toisaalta tämä on hyvä, sillä tästä(kin) ajatusmassasta 90% oli paskaa, ja esim. pakkoajatukset olivat oikeasti vahingollisia. Toisaalta sen 10%:n menettäminen harmittaa, sillä tunnen oloni usein latteaksi ja tyhmäksi, vähemmän luovaksi ja älykkääksi. Se ei todennäköisesti pidä oikeasti paikkaansa, mutta siltä se tuntuu.

Mihin lääkkeet eivät minulla vaikuta:

• Kömpelyys ja kehonhallinta ovat ennallaan, kaikki kimpoilee yhä käsistä ja törmäilen seiniin.
• Säheltäminen ja päättämättömyys vaivaavat yhä arkiasioissa; vaihdan esimerkiksi vaatteita monta kertaa päivässä.
• Kuuloaistin häiriö vaivaa yhä, enkä pysty seuraamaan keskustelua, jos taustameteliä on liikaa.
  
• Keskittymisen "mikrohäiriöitä" on yhä, eli huomioni siirtyy helposti yhdestä asiasta toiseen (kuitenkin lääkkeet auttavat pakottamaan itseni keskittymään).
  

Vastoin odotuksia, lääkkeiden vaikutus alkoi ensimmäisen potkun jälkeen tuntumaan kunnolla vasta pidemmän (kuukausien) käytön jälkeen. Olen tosin vähitellen lisännytkin lääkitystä ja ehkä se on vasta nyt lähellä oikeaa tasoa. Nimenomaan kroonisen väsymyksen toissijaiset vaikutukset poistuivat myöhemmin, vaikka väsymyksen tunne itsessään haihtui heti.