ADHD on kallista lystiä. Neurologi veloittaa parisataa (?) euroa per käynti ja Dexedrinet maksavat monta kymppiä kuussa. Minä olen kuitenkin onnekas: vaikka oireeni ovat (ilmeisesti) kohtalaisen voimakkaat, elämäni on kohtalaisen kunnossa ja Kalle ja minä ansaitsemme sen verran, että rahat riittävät toimintakunnon ylläpitämiseen tässäkin asiassa. Mutta entäpä ne, jotka eivät pysty skarppaamaan tämänkään vertaa, joilla ei ole yhtä ihanaa, lähes täyspäistä ;) puolisoa ja joiden elämä on AD(H)D:n takia sekaisin?!? Hehän sitä apua vasta tarvitsevatkin, mutta heillä ei useinkaan ole mahdollisuuksia sitä hankkia.AD(H)D-diagnoosin saaminen vaatii ponnistelua, aikaa ja rahaa; näiden keskinäinen painoarvo voi vaihdella, mutta kaikkia kolmea tarvitaan. Addeilta usein puuttuu taito ponnistella pitkällä aikavälillä, ja annamme periksi ensimmäisen seinän noustessa pystyyn.
2 kommenttia:
Jouduitko käymään yksityisellä neurologilla? Meinaan aika suuri summa käynnistä...
Minä kävin astmani vuoksi ihan paikallisessa yliopistollisessa keskussairaalassa johon sain lähettään työterveyslääkäriltä. Käynnit maksoivat joku 15 euroa/kerta ja niitä oli n. 2-3 kertaa vuodessa.
Onko niin, ettei ADHD-sairauteen löydy kunnalliselta/valtiolliselta sektorilta apua?
Onko lääkkeesi Kelan korvaamia? Mie saan astmaani Kelan korvausta, mutta jokainen apteekkikäynti maksaa kuitenkin kymmeniä euroja.
Yksityisellähän minä käyn. Seuranta- ja reseptinuusimiskäyntien pitäisi tulla halvemmaksi, kun ei tarvitse viettää siellä kuin puoli tuntia.
Täällä ei kunnallinen terveydenhoito edes tutki aikuisten ADHD-epäilyjä, saati hoida. Lääkkeistä saa kai osittaisen Kela-korvauksen.
Lähetä kommentti