Postilaatikosta kolahti ennakkoverolippu vuodelle 2006, eli tämän vuoden loppupuoliskolle. Se sisälsi maksulaput kolmelle kuukaudelle, à n. 2500 euroa.
Aikani hyperventiloituani soitin verotoimistoon. Siellä todettiin, että parinkymmenen tuhannen euron ansiotulot on aiheettomasti arvioitu mukaan tälle vuodelle. No hyvä, se selittää ja poistaa hyvässä lykyssä puolet. Toteutuneet tulotkaan eivät ole ennakoitujen suuruisia, vaan niistäkin putoaa kolmannes pois. Okei.
Syy siihen, miksi itkin puhelun jälkeen, on että tämäkään ei riitä. Budjettimme loppuvuodelle on juuri ja juuri tasapainossa, siis niin juuri ja juuri ettei se kestä mitään ylimääräistä, eikä turvamarginaalia ole. Lainaa ollaan jo harkittu mätkyjen maksamista varten, jotta sairauksien tms. sattuessa emme olisi ihan tyhjän päällä. Vaikka lisämaksettavaa siis tulisi vain 1000 euroa/kk, se vie silti pohjan taloudelta.
Miten on mahdollista, että tuloihin perustuvat verot ovat sellaisia, ettei ihminen niitä pysty tuloillaan maksamaan? Puhelimessa verotoimiston virkailija kutsui alkuvuoden ennakkoverojani "todella pieniksi" - minusta ne olivat siinä määrin kohtuulliset ja hyvässä suhteessa tuloihin, että en edes kyseenalaistanut niitä. Eli käteen jäi sen verran rahaa kuin mielestäni kyseisestä työpanoksesta pitikin. Ja jos suurentaisin työpanosta, verotkin suurenisivat. Voin maksaa veroni vain tekemällä vielä enemmän työtä, joka taas johtaa seuraavana vuonna suurempiin veroihin, ja niin edelleen.
Näköjään yrittäjän osa on aivan kestämätön. Toisaalta ADHD:ni vuoksi (tai laiskuuteni tai minkäikinä) en voi tehdä palkkatyötäkään.
Mitään en voi tehdä. En edes itsaria.
1 kommentti:
Toivottavasti asia ei vaikuta elämää seisauttavasti vaan saat asiat käsiteltyä nopeasti.
Minä jäisin ylihuolehtimaa tuota ja voit varmaan kuvitella mitä se voisi olla...
Jaksuja! <3
Lähetä kommentti