Onpahan luomuaamuolo. Heräsin jo tunti sitten, enkä ole ottanut mitään piristettä, en edes kahvia, sillä odotan koko ajan muun perheen heräävän minä hetkenä hyvänsä. Ilmeisesti ei. Hö, olisin voinut saada aikaan jo vaikka mitä tämänkin tunnin aikana.
Päätä ja silmiä särkee. Juutuin tekemään matkasuunnitelmia (jos rahavarat antavat myöden, suuntaamme taas Lontooseen syksyllä), mutta mitään en oikein saa tehtyä. Yritin pelata sanapeliä, mutta harhauduin tarkastamaan mailia puolen minuutin välein. En edes odota mitään mailia juuri nyt, se on vain sitä kompulsiivisen optimistista tarkistamista. Nyt on turha aloittaa mitään hyödyllistä, sillä ne heräävät ihan justiinsa. Eiks niin.
(Ja tämän postin pointti oli...?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti