On ollut kirjoittelussa pitkä tauko, mutta en jaksa nyt paneutua. Äitini on sairaalassa, ja monet muutkin asiat ovat menneet päin puuta itsellä ja ystävillä. Olen vittuuntunut ja stressaantunut ja olo on niin toivoton, että vittuuntuminen ja stressikään eivät oikeastaan tunnu miltään vaan vain samalta harmaalta selviytymiseltä.
Sen verran jaksan sanoa, että olen yrittänyt vähentää lääkitystä. Olen myös ottanut taas niitä eye-Q -kirunaaliöljykapseleita, joista jotkut addit ovat saaneet apua. Viime kerralla eivät auttaneet, nyt popsin niitä puhtaasti plasebovaikutuksen vuoksi, tai saadakseni purkin pois ajelehtimsta vessan kaapista, tai jotain. Ei väliä. Vähäisemmän lääkityksen vaikutukset ovat olleet osin hieman yllättäviä, osin aivan ennustettavissa:
- aivot heräävät eloon ja päässä vipeltää ideoita, juonenpätkiä ja metaforia
- olen kömpelömpi
- väsyttää hitosti ja aivot menevät päivälevolle aina puoliltapäivin ja puoli viideltä
- mieliala heittelee kuin se Lintsin pari vuotta vanha heittelylaite; yleensä kaikki ärsyttää
(Anteeksi kielenkäyttö.)
Kumpi mahtaisi olla pahempi: että saisin tähän postaukseen miljoona vastausta tyyliin "kyllä se siitä, tsemppiä vaan, muista huolehtia ittestäs" - vai se, että en saisi? En tiedä. En jaksa nyt olla edes ystävällinen, ja symppisvastauksiin on pakko vastata ja kiittää. Toisaalta jos kukaan ei vastaa, niin se tarkoittaa, että kukaan ei lue tätä blogia. Paitsi ehkä Stiina, velvollisuudentunnosta, kun tuli minulle sanoneeksi: "Tottakai luen Addinaista!"
No niin, ja Siiri kutsuu. Johan se nukkuikin tunnin.
3 kommenttia:
No, en sitten tsemppaa, eikä tarvitse muuten kiittääkään ; D
Luen silti.
Moni kirjoituksesi on herättänyt minussa ajatuksia, mutta en ole vain saanut kirjoitettua niitä auki tänne sinun blogiisi. On minullakin ollut aika vetämätön olo. Nyt viimeksi oli flunssa, joka vei peruskunnon nollille.
Voimia. : )
Pöh, kuka on sanonut että kommenttiin on vastattava tai että sun pitäs aina jaksaa olla ystävällinen?!
Omassa blogissa omalla tavalla luki sitä kukaan tai ei. Tää on SUN tunteiden kaatopaikka tms. Anna mennä vaan! ;o)
En minä ainakaan odota, että kommentteihin pitää vastata. Kuka Miss Manners sellaisenkin etikettisäännön muka laati, häh? Ja velvollisuudentunto-heitto ei kyllä ansaitsisi edes kommentointia, mutta toistetaas nyt kuitenkin vielä se, minkä hyvin tiedät, kun olet tolkuissasi: mä luen koska haluan tietää, mitä sinulle kuuluu. Nih.
Ajattelen sinua. Tulisin ja vetelisin pahat päivät isolla luudalla hiiteen, jos voisin. Mutta kun en voi, voin vain sanoa, että parempiakin päiviä tulee. Ja omaa syyllisyyttä pahoista päivistä on ihan turha kantaa. Ei se, että tuntuu p*skalta vielä tarkoita, että teetkin kaiken siten.
Sä tarvitset mantran, Addi kulta: Ei Tarvitse Olla Täydellinen Ollakseen Aika Hitsin Hyvä. :)
St.
(ja sitä paitsi kiitos viimeisestä, se elähdytti elämää suuresti!)
Lähetä kommentti