Jos tajuan sen, se on tylsää

Ehkä se johtuu huomiokyvyn lyhyydestä, että simppelit asiat ovat addille tylsiä. Onhan se nimittäin niin, että simppeleistä asioista rakentuu lähes poikkeuksetta varsin monimutkaisia kokonaisuuksia (*). Addin lyhytjänteinen aivo ei vain jaksa yrittää tajuta niitä.

Taviksille voisin kuvailla, miltä se kyllästyminen tuntuu. Sanotaan vaikka, että addi ja tavis lukevat jotain tietokoneohjelman käyttöohjetta. Addi kurkkaa sisällysluetteloa: "Jaajaa, ohjelmistossa on tämmöisiä juttuja, no kyllä näistä voi jo päätellä mistä on kyse." Sitten addi lukee ensimmäiset 5-10 sivua: "Hohoo, ai tällä periaatteella nämä yksittäiset asiat toimivat, selevä juttu." Tavisihminen selaa ohjeen läpi kokonaan ainakin pintapuolisesti ja tutustuisi kaikkiin ohjelman tarjoamiin juttuihin ja kiemuroihin: "Ai näin siis teen tuon asian; ja tuo asia tehdään noin. Ahaa, tuollainenkin poikkeus sääntöön. Ja tuo käyttövinkki pitää muistaa..." Addista selkeästi järjestelty manuska on tylsä, koska hän hahmottaa manuskan ja ohjelmiston ideat heti kättelyssä. Tavisihminen malttaa perehtyä asioihin sen idean tason alapuolellakin ja löytää sieltä paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia.



(*) Hehe, kirjoitin äsken "monimutkaisen" sijaan "mielenkiintoinen". QED.

Käännösongelma

Taistelulajiharrastustani haittaa tarpeeni nähdä harjoitusten suoritusohjeet todella monta kertaa ja kuulla harjoitteelle sopivan lyhyt sanallinen "muistisääntö", jotta pystyisin suorittamaan yhtään mitään. Siltikin se ensimmäinen kerta menee yleensä ihan pipariksi; olenkin alkanut pitämään sitä ihan testikertana, jota ei "oikeasti" lasketa. Nyt tajusin miksi näin on: koska en osaa kääntää puhetta liikkeeksi enkä nähtyä tuntemukseksi, täytyy minun käydä läpi yksi harjoituskerta jolla tavallaan käännän ohjeen kokonaisvaltaiseksi liikkeen ja kosketuksen tuntemussetiksi.

Kirjainvarmennukset imee sukkaa

Nykyinen tapa estää bottien kommentoiminen blogeissa on käyttää varmennusta, jossa pitää jäljentää pienestä ruudusta merkityksetön jono vääristyneitä kirjaimia (ja pahimmassa tapauksessa jopa numeroita) tekstiboksiin. Että sen on vaikeaa. Ensinnäkin kirjainten järjestys on merkityksettömissä jonoissa todella vaikea muistaa, koska aivot pyrkivät väkisin tekemään niistä sanoja tai edes aidon kielen kuuloista mongerruista. Toisekseen ne kirjaimet on todella vaikea tunnistaa, jos ne ovat eri kokoisia, eri värisiä ja eri paksuisia, saati sitten jos osa on isoja ja osa pieniä kirjaimia. Kaikkein helvetillisin systeemi on muistaakseni Yahoolla, jossa käytetään isoja ja pieniä kirjaimia sekä numeroita, ja boksin läpi kulkee vielä jotain ihme viivoja joiden välistä ne merkit pitää erottaa. Tarvitsen yleensä ainakin kaksi ja yleensä n. viisi yritystä päästäkseni läpi tästä arjen nöyryytystestistä. Puistattaa ajatellakin, millaista on lukihäiriöisillä.

Toisaalta ehkä minulla onkin lukihäiriö, ja kompensoin vain tolkuttomasti järjenkäytöllä. The story of my life.