Lujaa menee

Huom: Ennen Dexedrinen tai muun piristelääkevalmisteen nauttimista kannattaa välttää juomasta triplasuklaaespressoa.

Arvoton

Kunpa edes hetkeksi voisin lopettaa ajattelemasta omaa huonouttani ja sitä, että vihaan kaikkea itsessäni.

Kunpa edes hetkeksi voisin lakata tuntemasta syyllisyyttä siitä, miten surkea äiti olin erityisesti esikoisen kahden, kolmen ensimmäisen vuoden aikana.

Kunpa edes hetken ajan voisin kuvitella, että miellyttävien asioiden tekeminen ei ole turhaa.

Kunpa minulla olisi edes jotain arvoa.

Asiasta viidenteen

Addin tunnistaa parhaiten keskustelutyylistä. Jos tavis (tai jopa toinen addi!) keskustelee addin kanssa, tulee pian sellainen tunne, että eksyksissä ollaan. Addi juttelee näennäisen tavallisella tavalla ja keskustelu etenee, mutta muutama erityispiirre saa taviskuuntelijan pian ihmettelemään, mistä on kyse, kun keskustelu vaikuttaa niin surrealistiselta kokemukselta.

Ensinnäkin addi saattaa hävittää ja sekoittaa sanoja ihan jatkuvasti: "Sitten me mentiin sinne... sinne... mikäsenyton-keskustaan, ja Pera poltti auton, eiku mikäsenyton-röökin. Sit me keh-öö-kö-öö-köpöteltiin sinne sinne sinne kauppakujan b-baariin ja..." Kyllä, tätä käy kaikille, varsinkin väsyneenä, mutta huonossa hapessa oleva (eli välittäjäainevajauksesta kärsivä) addi on ihan omaa luokkaansa.

Jos taas kielellisesti lahjakas addi on hyvässä vedossa ja aivot on terässä, saattaa suusta päästä ihan mitä tahansa. Siis ihan mitä vain. Puhe menee ainakin minuutin muiden aivojen osien edellä. Itsekin olen löytänyt itseni selostamasta sukulaiselle, kuinka meitä vastapäätä asuu vapaamielisiä ihmisiä, kun eivät häiriinny siitä jos me emme vedä verhoja eteen kekkaloidessamme vähissä pukeissa kotona. Haloo?

Argumentointia vaativassa keskustelussa addi on alakynnessä, sillä addin argumentit ovat usein joko huonosti muotoiltuja, epärelevantteja tai molempia. Addi itse saattaa aistia asioiden välisiä yhteyksiä jopa valtaisan hyvin, jos vain avaa itsensä ajattelemaan niitä. (Asioiden siis, ei ihmisten.) Ongelma on, että ensinnäkään addi ei tajua eikä malta selostaa yhteyksiä keskustelukumppanilleen vaan olettaa tämän näkevän samat "aivan ilmiselvät" yhteydet, kunhan niihin vain vähän vihjaa; ja toisekseen addi ei osaa erotella toisistaan kuvitteellisia ja aitoja yhteyksiä, koska ei malta käydä läpi erotteluun tarvittavaa päättelyketjua. Koska addien älyssä ei ole vikaa, on jopa todennäköistä, että addi on usein oikeassa nähdessään suhteita yllättävien asioiden välillä. On myös todennäköistä, että luova addi keksii niitä omasta päästään... Joka tapauksessa addi tekee hallaa asialleen, koska keskustelukumppani kuvittelee addin vain keksivän omaa argumenttiaan tukevia seikkoja.

Mutta vähemmänkin vaativa keskustelu on addille vaikeaa. Addi ei nimittäin pysy aiheessa vaan poukkoilee asiasta toiseen. Addin on vaikea ymmärtää, mikä on se keskustelun punainen lanka, eikä siis kykene seurailemaan sitä, vaan ketjuttaa puheenaiheita toisiinsa edeltävistä aiheista riippumatta. Otetaanpa esimerkki. Tavis kuvittelee keskustelussa olevan kyse lapsista ja kasvatukseen liittyvistä asioista. Addi sen sijaan puhuu ensin uhmaiästä, sitten siitä, milloin lapset oppivat kävelemään, sitten siitä kun eilen käytiin kävelyllä kirjastossa, sitten siitä, että kirjasto ei ole auki tarpeeksi pitkään iltapäivisin. Kun Tavis palauttaa puheen aiheeseen tekemällä avauksen kirjastojen tärkeydestä lasten kehitykselle, vinksauttaa Addi keskustelun sujuvasti sivuraiteelle listaamalla kirjastojen muita tärkeitä tehtäviä. Kyllä, kaikki ketjuttavat, ja vaihtavat puheenaihetta, mutta harvempi sentään ihan joka minuutti.

Kaikkein tärkein ongelma on kuitenkin kyvyttömyys aistia keskustelussa vallitsevaa "henkeä". Addi ei tiedä, milloin keskustelukumppani pilailee, milloin hän on surullinen, milloin puhutaan luottamuksellisesti, milloin teoreettisella tasolla. Addi ei myöskään luonnostaan tiedä, mitä missäkin tilanteessa pitäisi tehdä. Itse olen joutunut opettelemaan ulkoa, että vitseille voi nauraa, surullista pitää lohduttaa, luottamukseen pitää vastata ja teoreettista keskustelua ei pidä ottaa vakavasti tai tuoda konkreettiselle tasolle.

Kun kaksi huonossa hapessa olevaa addia keskustelee, tulos on siis jotain aivan absurdia ja yleensä turhauttaa osapuolia aivan tolkuttomasti. Taviksen kanssa keskustelu jättää addille usein hämmentävän riittämättömyyden tunteen ja tavikselle vain suuren hämmennyksen.

Taas valitusta

Pahoitteluni kaikille lukijoille, että valitan taas, ja vielä aiheista, jotka eivät (toivottavasti!) liity addiuteen. Missään muuallakaan en oikein voi valittaa, en netissä enkä henkilökohtaisesti... täällä valittaen loukkaan ja huolestutan ihmisiä vähiten. Kompromissi siis oman mielenterveyden ja jaksamisen julkisivun välillä.

• Olin saanut tosi hyvän työfokuksen jo tuossa välillä. Nautin työstäni kyllä vieläkin, mutta sitä ei oikein ole tarpeeksi. Tarvitsen kiirettä jatkuvasti, jotta en harhautuisi sivupoluille. No hyvä on, tämä kyllä liittyy addiuteen. Eli julmettu hoppu olisi oltava ja nimenomaan paljon kaikenlaista tekemistä, mutta nyt se ei oikein toteudu ja tuhlailen aivan liikaa työaikaa vähintäänkin toisarvoisiin toimintoihin. Tämä laskee mielialaa.
  
• Mieheni YT:eetettiin ulos työpaikastaan, eikä ole tietoakaan uudesta paikasta. On vain epävarmoja bisnessuunnitelmia.
  
• Äidilläni on sikainfluenssa ja sydänvika.
  
• Miehen äiti on leikkauksen jäljiltä niin tuskainen, ettei voi olla.
• Kuopuksella on helicobakteeri ja kehitysviivästymiä.
  
• Esikoinen on langanlaiha ja sekopäinen, ja hänelläkin saattaa olla helico tai vaikka giardia.
• Minulla hajoaa selkä ja pää kun en milloinkaan ehdi kuntoilemaan tai muutenkaan liikkumaan. Enkä sitä paitsi haluakaan kuntoilla, sillä en pidä itsestäni - miksi siis haluaisin tuottaa itselleni hyvää mieltä?
• Niillä kahdella ystävällä, jotka jaksavat vielä pitää yhteyttä ja joihin itse tulen ottaneeksi yhteyttä (tosin liian harvoin), on molemmilla valtaisia ongelmia, joiden vuoksi olen heistä todella huolissani.
  

Rahat tai asunto eivät ole vielä menneet. Kukaan ei ole vielä kuollut. No, vielä 40 vuotta kun tätä kestää (missä ajassa rahat ja asunto ehtivät mennä ja monet ehtivät kuolla), niin sitten saa levätä.