Edellisestä kirjoituksesta unohtui tietysti jotain. Hyvä vanhempi on kärsivällinen, minä taas äkkipikainen. Väsyneenä tiuskin lapsille tosi helposti, jos he "viivyttelevät" jonkin asian hoitamisessa. Kaikkihan tietävät, miten hyödyllistä se on, jos kolmivuotiaalle huutaa naama punaisena: "Laita nyt se haalari päälle, ennen kuin sisko ihan sulaa!!!!!!!!!!!!!!" Kun kolmivuotiaathan pukevat sillä tavalla, että jutellaan, laitetaan jalka haalarin lahkeeseen, jutellaan, laitetaan toinen jalka, leikitään ja hihitetään, laitetaan käsi, huomataan että unohtui käydä vessassa, otetaan haalari pois, käydään vessassa, laitetaan yksi jalka haalariin jne...
Mielialakin heittelee euforiasta synkkiin alhoihin, mikä ei anna lapsille kovin hyvää mallia itsehillintään. Tosin tähän dexet oikeasti taitavat auttaa, tai auttoivat, sillä tasaisempi tunne-elämä jatkui myös täysin lääkkettömänä aikana. Ne auttavat myös terveellisemmin kuin e-pillerit aikanaan; ne Wanhan Ajan Pillerit ("Näitä se sun äitiskin söi," heitti lääkäri ne määrätessään) tekivät minusta kyllä tasaisen, mutta masentuneen.
Kiitos muuten kommenteista! On rohkaisevaa tietää, että ei ole yksin :)
4 kommenttia:
Et ole yksin,
minäkin poikkesin tänne :)
hyvää tiistaita sinulle Addinainen :)
Et ole yksin et.
Lueskelen säännöllisesti, mutta olen laiska kommentoimaan. Aina vaan mietin ja mietin, koska saisin varattua ajan add:hen erikoistuneelle lekurille. Tekstissäsi on nimittäin aikas paljon tuttua.
Ja kyllä tas kolahti.
Minulla ei ole lapsia, mutta koirille ja miehelle räjähtelen, tai räjähtelin, ihan syyttä suotta. Joskus mietinkin, että onneksi ei ole niitä lapsia. Toisaalta, ei kukaan ole täydellinen (kai) ja kyllä ne normi-ihmisetkin ihan virheilevät työkseen välillä, varsinkin tuossa lastenkasvatuksessa, siltä ainakin tuntuu näin ulkopuolisen silmin katsottuna.
Lähetä kommentti