Tänä aamuna otin sitten ensimmäinen Provigilin. Aloitin varovasti puolikkaalla pillerillä. Kun alkoi nukuttamaan niin maan peevelisti, otin sen toisen puolikkaan. Nukutti yhä enemmän. Ikinä en ole ollut niin lähellä nukahtamista suihkussa seisoessani kuin tänä aamuna. Koko pää tuntui pumpulisen sekavalta ja oli kuin aivot olisivat koko ajan hakeneet sitä "nukahtamispulssia" vastalauseistani huolimatta ("Mä seison! Nyt on päivä! En tahdo nukkua! Jos nukahdan niin kaadun!").
Kävin torkuillakin, mutta nukahtamisesta ei ollut minkäänlaista apua. Vähän ennen puoltapäivää annoin periksi ja otin kolme Dexedrineä, ja vähitellen sumu alkoi hälvetä. Lopullisesti piristyin vasta, kun otin kaksi dexeä lisää iltapäivällä ennen visiittiä appivanhempien luo.
Huomenna ajattelin ottaa heti aamulla yhden Provigilin, jos ei auta niin toisen perään, ja jos sekään ei tepsi yhtään niin sitten unohdan koko moskan. Harmi vain, että se oli tosi tyyris lääkesatsi.
1 kommentti:
No johan. Tuo kuulostaa ihan samalta, mitä minulla tapahtuu normaalisti, otin sitten lääkettä eli en. Minulle tulee nimittäin juuri tuollainen olo aamulla, aamiaisen jälkeen, säännöllisesti, melkeinpä joka päivä. Tuli ennen lääkitystä, ja tulee edelleenkin. Menee ohi parin-kolmen tunnin kuluessa, riippumatta siitä menenkö nokosille vaiko en. Joskus otan ylimääräisen annoksen Ritalinia, ja se ilmeisesti auttaa minulla ko. tilaan jollakin tapaa, tai sitten olen vain sattunut ottamaan sen sopivasti juuri siten, että väsymys olisi kadonnut hetken päästä joka tapauksessa.
Mutta todella ärsyttävä olotila tuo, silloin ei tosiaankaan jaksa oikeastaan yhtään mitään, vaikka pistäisi koko tahdonvoimansa töihin.
Lähetä kommentti