On ollut rankkaa viime päivinä, tai oikeastaan koko viikon. Miljoona asiaa pitäisi tehdä, mutta energian vievät melko tarkkaan kaksi asiaa: työnteko ja Siirin päivähoito. Töitä pukkaa ovista ja ikkunoista, dedikset seuraavat toisiaan kuin isot, toisiaan seuraavat asiat, ja aikataulut kutistuvat kutistumistaan. Samaan aikaan esikoiseni, ainokaiseni, aloittaa päivähoidon, ja minä istun hänen kanssaan päiväkaudet päiväkodissa harjoittelemassa ja poden surua, stressiä, pelkoa tytön pärjäämisestä ja ennenkaikkea huonoa omaatuntoa. Lisäksi paikka, ryhmän hälinä ja sekamelska ja ympäristön mielessäni nostattamat tunteet ja muistikuvat omasta lapsuudestani saavat minut overloadiin, ja iltapäivisin olen ollut yhtä väsynyt kuin Siirikin, ellen väsyneempi, sillä kohtalaisella varmuudella Siiri ei kärsi ADHD:sta. (Ellei sitten lasketa sitä, että hän kärsii minun ADHD:stani...)
Ei sikäli, ettei Siiri muka pärjäisi. Kuten niin usein näissä tilanteissa, se on se äiti joka tuntuu pärjäävän huonommin - en ole nähnyt tyttäreni vielä heittäytyvän lattialle ja ulvovan itkusta päiväkotiin menon takia, kuten minä tein ensimmäisenä päivänä kun neiti jäi yksin hoitajatätien kanssa. Ongelma onkin se, että en haluaisi hänen joutuvan pärjäämään. Enkä voi edes piiloutua "ei ole vaihtoehtoja" -väitteen taakse. Tottakai on vaihtoehtoja. Voin jatkaa nykyistä tahtia ja tehdä töitä yöllä ja vapaa-aikana, ja Siiri voi jatkaa pärjäämistä pihassa tarjolla olevalla kaveriseuralla. Toiveissa kuitenkin on, että tämän järjestelyn kautta Siiri saa lisää kaipaamaansa leikkiaikaa kavereiden kanssa ja minä saan tehtyä työt niin, että päivän lopuksi minulla on aikaa olla enemmän Siirin kanssa ja latautua vapaalla.Mutta että laitokseen olen tyttäreni laittamassa...
2 kommenttia:
Jos lapsesi ei vastustele päiväkotiin menemistä, ei hänellä ole mitään hätää. Todennäköisesti hän suhtautuu ihan luontevasti siihen, että on kotoa poissa jonkin aikaa päivästä. - Ihan hyvä piirre itsenäistyvälle ja kasvavalle nuorelle neidille.
Meidän lapset pitivät päiväkodista, koska siellä oli paljon kavereita ja tehtiin sellaisiakin asioita, joita kotona ei tehty. - Kun ei ollut suurta lapsilaumaa kotona ja äitikään ei ole mikään laulava ja askarteleva kodinhengetär.
Ehdithän sinä olla Siirin kanssa niinä hetkinä, kun hän tulee päiväkodista. Eikä sinun tarvitse pitää häntä täyttä yhdeksää tuntia vaan vaikka puoli päivää, kun ei ole työkiireitä.
Sitä paitsi kuinka kauan muka jaksaisit sellaista rytmiä, että valvoisit yötä päivää? Minusta ihmisten pitää saada nukkua yönsä kaikessa rauhassa.
Muistathan ajatella myös omaa jaksamistasi.
Louhi puhuu täyttä asiaa. Levännyt äiti/isä on hyvä äiti/isä. Ja kun Siirikin tuntuu siellä päikkärissä viihtyvän suht hyvin. Älä kanna turhaan huonoa omatuntoa asiasta, vaikka se vaikealta tuntuukin.
Tsemppiä! : )
Sarin
Lähetä kommentti