Viime aikoina eteeni on tullut monia syndroomia yms., joiden syy on mikä nyt sattuu olemaan mutta joiden oireisiin sisältyy "ADHD-maisia" piirteitä. Esimerkiksi: Williams Syndrome, RAD (reaktiivinen kiintymyshäiriö), laitostuminen... On niitä muitakin, mutta menee nyt huis ohi.
Williamsin syndrooma on tosi outo tapaus. Siihen liittyvät tietynlaiset kasvonpiirteet, sydänviat, hypotoniset (löysät) lihakset ja nivelet lapsuudessa, sidekudospoikkeavuudet ja tusina muita fyysisiä oireita. Lisäksi siihen liittyvät seuraavat älylliset ja persoonallisuuspiirteet: hyvä sanallinen ilmaisu ja siihen liittyvä lyhytkestoinen muisti, mutta puheen ymmärtäminen vaikeampaa kuin tuottaminen; huono visuaalinen hahmotuskyky, lievä älyllinen kehitysvamma, spontaani ystävällisyys ja ihmisiin orientoituminen, empatia, yleinen hermostuneisuus, kyvyttömyys solmia kestäviä ystävyyssuhteita, ärtyneisyys ja syömisvaikeudet (koliikki) vauvaiässä, musikaalisuus, aistiyliherkkyys, keskittymisvaikeudet, hieno- ja karkeamotoriikan ongelmat.
Ja mistä tämä kaikki johtuu? Nykytietämyksen mukaan pienestä geenivirheestä, jonka ansiosta keho ei tuota tarpeeksi elastaania. (Elastaani on aine, joka tekee kudoksistamme joustavia.)
Siis otetaanpas uudestaan. Näissä ihmisissä elastaanin puuttuminen aiheuttaa, muun muassa, aistiyliherkkyyttä, keskittymisvaikeuksia ja motoriikan ongelmia. Ja ystävällisyyttä!
On mahdollista, että nämä ihmiset kärsivät perussyndrooman lisäksi ADHD:sta sairaalahoidon seurauksena; pitäisi lukea ne tutkimukset itse. Mutta minulla on toinen teoria. Keskittymisvaikeuksia on onnistuneesti hoidettu sensorista integraatiota parantavilla menetelmillä (jos tätä blogia lukee joku, joka tietää niistä, vaikka omakohtaisesta kokemuksesta, niin hihkaiskoon nyt tai iäisesti vaietkoon!) ja ainakin niiden on todettu olevan yhteydessä ärsykkeiden suodatuksen vaikeuteen. Joten minä ajattelin että: Jospa keskittymisvaikeuksien taustalla on suodatusongelma, joka aiheuttaa kohdistusongelman. Jospa maailmassani on koko ajan enemmän "ääntä" (ääntä/meteliä/vilinää/toimintaa...) kuin naapurin maailmassa, koska naapuri osaa esisuodattaa ärsykkeet ennen niiden pääsyä tietoisuuteen. Naapurin on siis helpompi valita tietyt ärsykkeet seurattaviksi jo alitajuisen prosessoinnin yhteydessä. Näin hän osaa keskittyä esimerkiksi äitinsä kasvoihin ja ääneen. Kun taas minun pitää aina tietoisesti tai puolitietoisesti miettiä, mikä ärsykkeistä liittyy sellaiseen asiaan, mitä haluan havainnoida. Tämä aivotoiminta kuluttaa tietenkin välittäjäaineita valtaisalla nopeudella, joten vedän pohjat jo keskipäivällä, kun naapurilla samat välittäjäaineet riittävät iltaan asti. Samoin en osaa säädellä intensiteettiä (koska sekin on suodattamista): asiat ovat joko kaikki tai ei ollenkaan. Joko rakastan tai vihaan jotakuta täysillä, tai en välitä hänestä lainkaan. Haluan olla kaikessa paras tai huonoin, tai sitten en vaivaudu ollenkaan. Tämä keskittymisongelma puolestaan johtaa kiintymyssuhteen häiriöön, sillä enhän voi kiintyä äitiinikään jos hän on maailmassani vain yksi ärsyke monista.
No joo. Jos jaksais tai viittis niin voisi mennä takaisin yliopistolle ja tutkia tätä. Mutta been there, done that. Gradu oli valmis aikapäivää sitten, next please.
4 kommenttia:
Sitten seuraa lisuri ja väikkäri. Kyllä tähän maailmaan sopii uusia tutkimuksia, ja niitä varmaan myös kaivataan.
Sinulla on lyömätön etu puolellasi: voit käyttää kokemusperäistä tietoa hyväksesi, kun testaat teoriapuolta.
Tutkimuksesta puheen ollen: Sun äitis kyselee omassa blogissaan erästä asiaa, josta sinä tulit mieleen.
Kiinnostaako?
http://sunaitis.blogsome.com/2006/08/28/
linkkipyynto/#comments
(katkaisin linkin kahdelle riville)
Louhi, ikävä kyllä opiskelin sellaista pääainetta, että sitä ei ihan heti naiteta sosiaalis-kliinis-psykologisiin jatkotutkimuksiin. Ja ko. aine ei enää kiinnosta tipan vertaa vaikka voisikin. Joten kaiken olisi alettava alusta...
...jatko-opintoihin, tarkoitin...
Jostain osuin tähän blogiin ja rupesin lueskelemaan vanhoja postauksia.
Noita geenivirheiden kummallisia yhteisvaikutuksia voi osaltaan selittää myös ominaisuuksien sijainti toisiinsa nähden siellä geenitasolla. Koirien jalostuksesta tiedetään, että esim. valkoinen väri ja sokeus ovat geenistössä jotenkin lähellä toisiaan, mistä seuraa, että jos yritetään jalostaa koiria valkoisemmiksi (eli ominaisuutta suositaan molemmissa vanhemmissa) niin sokeuskin tuppaa lisääntymään.
Jänskiä juttuja nämä...
Lähetä kommentti