Eipä ihme, että ihmiset usein tuntevat Concertan vaikutuksen lakkaavan iltapäivällä valtaisaan päänsärkyyn ja sekoiluun. Se on se NÄLKÄ! Voi himputa. Vaikka olen yrittänyt päivän mittaan syödä vähintäänkin normaalisti, jopa enemmän, iski nälkä kimppuuni neljän aikaan oikein kybällä. Vähän vajaa neljä tajusin keskittymiskykyni heikentyneen ja huomio vaelteli vaikka missä, äänet kaikuivat tavalla jonka tunnistin luomutilaiseksi huonon päivän tunnusmerkiksi. Kun nousin ylös tuolista, tajusin, että minulla on nälkä. Lähestulkoon raahasin Siirin kotiin (olimme olleet vieraisilla) nälän kouriessa vatsaa. Kotiin päästyä alkoi olla huono olo ja kun näin jääkaapilla ruokaa, silmissä sumeni. Äkkiä muutama lihapulla ja muutama lusikallinen kastiketta suuhun, kylmänä, lapsen odottaessa ulkovaatteissaan ovella hämmentyneen oloisena. Sitten oli pakko lähteä ulos. Soitin Kallelle, että jos vaan voit tulla aikaisemmin töistä kotiin, niin erinomaista, koska näännyn tänne.
Nyt sitten laittelen ruokaa ( = lämmitän tähteitä) ja yritän tunkea suuhuni mitä valmista naposteltavaa vain löydän. Hmm, siellähän on juustoa, hyvä hyvä, se taitaakin olla seuraava uhrini. On todella kauhea olo, kropan energiavarat ovat aivan järjettömän pohjissa, mieliala uhkaa raahata samoissa mudissa ja pää on aika sekaisin. Kyllä se tästä, kun ruokaa saa, olen aivan varma. Tämä on tuttu fiilis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti