18.6.14

Liikkeen tunnistaminen ja älykkyys

Kokeissa (http://rochester.edu/news/show.php?id=6422) on havaittu yhteys visuaalisten ärsykkeiden suodattamisen helppouden ja älykkyysosamäärän välillä. Koehenkilöille näytettiin joko pienellä tai suurella kentällä liikkuvia viivoja, joiden liikkeen suunta heidän piti tunnistaa. Lisäksi heille tehtiin älykkyystesti. Älykkyys korreloi n. 71-prosenttisesti sen kanssa, miten liikkeen tunnisti: älykkäät ihmiset tunnistivat liikkeen parhaiten pienistä kentistä, vähemmän älykkäät suurista.

(Ennen kuin teet testin ja masennut, voit miettiä, että älykkyystestihän mittaa vain analyyttista, "terävää" älykkyyttä, eikä niinkään sitä mitä itse ajattelen synteesiin taipuvana "laajan kirjon älykkyytenä"... eli intuitiona. Tutkimuksen tulokset kertovat enemmän älykkyystestin rajoittuneisuudesta kuin yksittäisten ihmisten suorituskyvystä!)

Tämä tutkimus herätti minussa kovasti ajatuksia. Ensinnäkin visuaaliset ärsykkeet tuskin ovat ainoita, joissa tämä vaikutus näkyy, ja addille on aivan päivänselvää, että päivästä toiseen vaihteleva yleinen ärsykkeen suodattamisvalmius (onko huono addipäivä vai hyvä addipäivä) on yhteydessä siihen, miten elämästä suoriutuu. Jos koko maailma tuntuu hyökkäävän päälle ja vuotavan pääkoppaan aistien kautta, niin ihminen väsyy yrittäessään prosessoida sitä kaikkea.

Toisekseen tässä nähdään aika selvästi, mikä addimaisen prosessoinnin hyöty on jännän fyysisellä tasolla. Analyyttiset ihmiset eivät ilmeisesti prosessoi koko havaintokenttää yhtä tehokkaasti kuin syntetisoivat, ja sellaiset megatrendit, jotka jakautuvat koko havaintoalueen kirjolle, jäänevät heiltä havaitsematta siinä missä addi yhdistelee mielessään täysin erillisiltä vaikuttavia yksityiskohtia. (Meillä tämä näkyy ihan perheessäkin, koska mieheni on erittäin älykäs, superanalyyttinen ihminen, ja hänellä on elämässään aivan eri haasteet kuin minulla, mutta ei suinkaan vähempää haasteita.)

Huomatkaa, että yllä en ollenkaan keksi päästäni näitä addiuden piirteitä - sekä suodattamisen vaikeus että asioiden yhteyksien näkeminen ovat aivan dokumentoituja ADHD-faktoja.

Eli palatakseni taas lempiratsuni pariin: addius ei ole sairaus tai syndrooma, johon liittyy esim. väsymys, aggressiivisuus ja matala suoritustaso. Nämä ongelmat eivät varsinaisesti kuulu nimenomaan ADHD:iin, vaan ylipäätään neurologisiin vaikeuksiin tai elämiseen ympäristössä, johon neurologinen kompetenssisi ei ole optimoitu. Jos ADHD:n kova ydin määritellään matalaksi ärsykkeiden suodattamisen tasoksi, saadaankin tästä aivan uusi kuva, jossa addit ja monet muutkin, joiden älykkyys on määritelty "matalaksi" edustavat yksinkertaisesti eri prosessointityyppiä. Alitajuinen prosessointi on käsittääkseni jopa tehokkaampaa kuin tietoinen (löytääkö joku tälle lähdettä? Googlesta tulee enimmäkseen hittejä tyyliin Sacred Texts ja kumpi aivopuolisko sinua hallitsee :P ) ja siten se säilyy kykynä populaatioissa.

Jaaaaa nyt alan jo miettiä oliko Neanderthalinihmisten ja nykyihmisten välinen ero edellisten suuri intuitiokyky v. jälkimmäisten alkava analyyttinen ajattelu ja lienee aika lopettaa tämä kirjoitus!


16.6.14

Musiikki ja keskittyminen

Musiikki auttaa ADHD-lasta keskittymään, kertoo Hesari. Lapsista en tiedä, mutta itselläni teho vaihtelee tehtävän ja tilanteen mukaan. Töissä laskutusta hoitaessani laitan musiikin soimaan, mutta sen pitää olla miellyttävää, joko yhdentekevää tai tuttua musiikkia, ei ekstaattisen ihanaa eikä erityisen "syvällistä" tai hienovaraista. Didon, Elton Johnin, Queenin, Abban yms. avulla onnistun pitämään fokuksen kasassa sen kriittisen päivän verran.

Jos kuitenkin kuuntelen musiikkia jatkuvasti, niin siitä tulee uusi häiriötekijä ja fokusoiva teho lakkaa. Siinä vaiheessa alkaa hiljaisuus toimia hyvänä keskittymisapuna.

Toisaalta joskus hiljaisuuttakin on liikaa, ja jos teen töitä kotona sellaisena päivänä ei keskittymisestä tule mitään. Silloin auttaa avokonttori ja sen äänet, kollegojen jutustelu ja normaalit toimistohälinät.

12.5.14

Hitaasti ja huolellisesti

Työvoitto! Kävin rasti-ruutuun -tyylisessä pääsykokeessa ja aivan tapojeni vastaisesti ruksitin ruudut hitaasti ja moneen kertaan. Tarkistinkin vielä, että kaikki raksit olivat aiotussa ruudussa. Luin kysymykset ainakin kolmesti.
Mennessäni palauttamaan sain kiinni sen numerovirheenkin, joka oli livahtanut henkilötunnukseeni.

(P.S. En mä sinne tänä vuonna pääse, mutta ensi vuonna taas uudestaan...)

24.4.14

Ei koskaan aikuinen

Hyperbole and a Half on selittänyt tämän paremmin kuin minä ikinä.

Olen vähitellen opetellut olemaan stressaamatta siitä, että esikoiseni on usein vastuullisempi ja enemmän kasassa kuin minä. Toisesta tai kolmannesta luokasta lähtien hän on huolehtinut itselleen asianmukaiset (esim liikunta-) vaatteet kouluun, pakannut repun iltaisin, muistanut lukea kokeisiin... ja jos onnistumistarkkuus ei olekaan ihan 100%, on hänen 70%:aan silti parempi kuin minun satunnainen 1%:ni.

Ero kuopukseen on huima. Kuopus on samanlainen kuin minä - kauniisti sanottuna "elää hetkessä", ja kaikki on aina tekemättä ja kesken. Esikoinen on helpompi, kuopusta on helpompi ymmärtää, mutta lohduttaako tuo kun kuopuksen elämän ensimmäistä ympäristöopin koetta ei muistanut huushollissa kukaan ennen koeaamua?



25.3.14

Addinainen räjähtelee

Sain jokin aika sitten pomolta palautetta liian räjähtävästä temperamentistani. Asiakkaille en ole ikinä sanonut pahasti, sillä asiakassuhde on täysin erilainen - valittava asiakas herättää minussa ennemminkin sympatiaa, varsinkin kasvotusten. Myöskään tiimiläisille en ole kuuna päivänä kivahtanut, koska Niin Ei Vaan Tehdä, niillä on jo tarpeeksi vaikeaa kun projektipäällikkönä on minä. Sen sijaan tussahtelen pomolleni, IT-hemmoille, respan tyttöraasulle, HR-ihmiselle... mikä ei sekään tietty ole optimaalista.
Jouduin toteamaan pomolle, että jatkuvasti yritän lisätä itsehillintää, mutta koska olen tällainen addi ollut jo neljäkymmentä vuotta niin ennuste paranemiselle ei ole kovin hyvä. Se vain kuuluu taudinkuvaan. Toisaalta en ole pitkävihainen, vaan kaikki on jo unohdettu ja anteeksipyydetty tunnin sisään; ja minähän pyydän anteeksi, joka kerta ja julkisesti.
Hän syytti minua ADHD:n takana piileskelystä, mutta oli väärässä. Kyllä minä ymmärrän, että on ongelma, jos ihminen ei työpaikalla pysy asiallisena, ja että työntekijällä on velvollisuus muuttaa tilanne jollain tavalla, vaihtamalla joko suhtautumistapaa tai työnkuvaa. Minä teen kuitenkin parhaani jo nyt, enkä piiloudu minkään taakse vaan selitän, miksi parhaani ei riitä.
Ja tiedättekö mitä: ihan sama, mitä pomo on asiasta mieltä. Kun ei pysty niin ei pysty. Työnantajani saa jo luovan hulluuteni hedelmät käyttöönsä--kyllä heidän on pakko ottaa vastaan myös se kääntöpuoli, rusinoita ei voi tästä pullasta poimia. Nyt vihdoin alan olla sinut tämän näkökannan kanssa. (Kunpa pomokin olisi...)

Kohta kuusi vuotta

Tänä vuonna tulee kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun sain ADHD-diagnoosin. Paljon on näihin vuosiin mahtunut.

  • Kaksi ADHD-lääkettä (Concerta ja Dexedrine)
  • Yksi lapsi lisää
  • Kaksi masennuslääkettä (Escitalopram ja Voxra)
  • Lisääntynyttä hajamielisyyttä, kömpelyyttä, sanojen häviämistä ja sekavuutta
  • Lisääntynyttä itseluottamusta henkkoht elämässä
  • Ammatti-itsetunnon rapautumista
  • Sen tosiasian vähittäistä hyväksymistä, että tässä sitä nyt ollaan eikä parannuta.

Onneksi kävin silloin neurologilla, vaikka lääkitys ei nyt minulle sopinutkaan ja aika pitkän sopeutumisen tämä on vaatinut. Kyllä diagnoosi antaa hyvän viitekehyksen omille toilailuille!

20.3.14

Meissä kaikissa ei asu pieni addi

Lääkärilehdessä kirjoitetaan, että "Kaikki mikä kiitää ei ole ADHD:ta". Niin. Olen muuten yhä sitä mieltä, että ADHD ei ole diagnoosi vaan kokoelma oireita hermoston suboptimaalisesta toiminnasta, jonka syy voi olla mikä vaan.

Alan kuulostaa hermouskovaiselta. Jos tätä blogia lukee joku lääketieteellisesti orientoitunut, niin voisiko hän vääntää minulle rautalangasta syitä, miksi olen väärässä? Kun itse ei ole neurologi, niin mutuilulle on aika vaikea saada asiallista kritiikkiä, vaikka kuinka sitä kaipaisi.

26.2.14

Addi autoilee

Tiesittekö, että jos Länsiväylältä tullessa ottaa Ruoholahdessa väärän kaistan ja joutuu siihen sillalle, niin seuraava mahdollisuus päästä Kampin/Stockan parkkiin eli kääntyä vasemmalle on Kaisaniemessä? Minä tiedän. Sain siitä omakohtaisen muistutuksen juuri viikonloppuna.

11.11.13

Kuu kulkee

Aina alkukuusta on tosi pätevä olo. Suunnittelen, organisoin, tapaan ihmisiä, mietin ja ylipäätään teen työtäni. Tässä olen hyvä - tajuan isoja asiakokonaisuuksia, tehostan prosesseja, välitän tietoa.
Sitten alan pudotella palikoita. Yksi asia unohtuu; toinen asia unohtuu. Niin ja se kolmaskin. Excelini meni sekaisin enkä tajua miksi. Voi helevetin kuustoista, en soittanut sinne asiakkaalle jolle piti. Mitähän mä nyt laitan päälleni sinne tapaamiseen kun en pessyt pyykkiä enkä ostanut sitä uutta paitaa? Paniikki kasautuu.
Ja sitten - kuun loppu ja laskutus. Täyskaaos. Mitä mun pitikään tehdä? Mistä toi luku oikein tulee? Onko kaikki tilausdokumentaatio ihan oikeasti kaikissa paikoissa missä sen lain mukaan pitää olla? Kuka tän suunnitteli näin tyhmästi, ai minä, no ei sit mitään. Joko mä laitoin rastin siihen yhteen paikkaan? Hitto, tää liikevaihto on euroissa eikä dollareissa, ei muuta kun tehdään uusiksi. Ja voi ei, asiakas ei ole vastannut meiliini, piti ottaa yhteyttä mutta - tadaa! - unohdin.
Onko tämä paikka nyt oikeasti minua varten?

(P.S. Tätäkin kirjoitan töissä...)

14.6.13

Laiskan paskan paluu

Masennuslääkkeet on vaihdossa, ja sen kyllä huomaa. Escitalopram Actavis lopetettiin 2 viikkoa sitten ja loputkin sen vaikutuksista ovat haihtuneet, kun taas Voxran vaikutus ei ole vielä alkanut. Voi siis arvata, että Addinaisella ei mene nyt kovin vahvasti.

Jotain on kuitenkin muuttunut verrattuna edelliseen lääkkeettömään tilaan. Ennen essitalopraamia olin kyllä juuri näin kettuuntunut ja volatiili, mutta homma pysyi kasassa, koska tiesin, että sen on pysyttävä. Minulla oli selkeä ymmärrys, että jaksettava on, ja sen voimalla sitä jaksoi... Joskus paremmin, joskus huonommin, mutta aina jaksoin ryömiä niistä kuopistakin ylös koska oli vain pakko.

Nyt en jaksa. Totuin liian hyvälle puolenatoista lääkevuotena, ja minusta tuli laiska enkä jaksa kiivetä. Kalle hoitakoon kiukuttelevat lapset. Kalle  oitakoon astiat koneeseen, pyykit narulle, imuroinnit ja laskunmaksut. Kalle hoitaa, koska minähän olen hei sairas, ei mun tartte mitään tehdä jos en haluu. Minä voin maata selälläni sängyssä läppäri sylissä ja paeta Tylypahkaan kun ei nappaa.

Ja tämä, tytöt ja pojat, on juurikin se mitä pelkäsin tapahtuvaksi kun lähdin hoidattamaan masennusta: identiteettini on muuttunut viralliseksi masentuneen ihmisen identiteetiksi. Pääni on antanut periksi, todennut, että en vaan osaa enkä halua, eikä ole pakko jos ei halua tai osaa. Olin aivan yhtä masentunut ennenkin, koko elämäni, mutta silloin viitsin yrittää, koska tiesin että oikeasti on pakko. Nyt tämä tila on tullut liian pitkän hyvän jakson jälkeen ja minusta on tullut tällainen vitun laiska pullasorsa.

Saa halveksua. Minä halveksun.


6.2.13

Jaa että mitä

Äiti soitti eilen.
Äiti: "Mä siitä huomisesta."
Addinainen: "...?"
Äiti: "Siellä Kansallisteatterilla pitäisi olla puolelta."
Addinainen: "Um, öhhh..."
Äiti: "Muistathan, että ollaan menossa teatteriin?"
Addinainen: "Öh, joo, tosiaan, niin ollaankin..."
Äiti: "Eli lähdetään kotoa puoli kuuden maissa."
Addinainen: "Okei."

Sitten vain selvittämään, olinko sopinut muuta menoa samalle päivälle (en ollut) ja kuka hoitaa lapsen harrastukseen (harrastusaika muuttunut, ei tarvetta). Hämärä muistikuva minulla on, että tällaisesta oli joskus puhetta.

Illan mittaan varmaan selviää sekin, mitä esitystä olen menossa katsomaan.

16.1.13

Mitä minä haluan

Minun on kovin vaikea tietää, mitä oikeastaan haluan. Osa tästä on addiutta - kuulemma addien on usein vaikea pystyä kuvittelemaan tulevaisuutta, joka on erilainen kuin nykypäivä. Osa on ihan vaan sitä, että annan muiden ihmisten (kuviteltujen) vaateiden tulla minun ja halujeni väliin. Ja osa on sitä, että huonolla itsetunnolla varustettu ihminen ei oikeasti kuvittele ansaitsevansa mitään, mitä haluaa.

Tänä vuonna uudenvuodenlupaukseni onkin tehdä, mitä haluan. Ja jos en halua tehdä jotain, en sitten tee. Ei tietenkään niin, että jos herätessäni ajattelen: "voi hitsi, en mä halua tänään mennä töihin", niin sitten lintsaan, vaan niin, että mietin ihan oikeasti ja vakavissani, haluanko tehdä juuri tätä työtä, tai haluanko tehdä sellaista työtä mihin tämä työ seuraavaksi johtaa.

Tätä vartenhan täytyy sitten tietystikin selvittää, mitä se on, mitä haluan. Ja keksin siihen nyt hyvän keinon. Listaan asioita, joita olen ajatellut, että minun kuuluu tehdä. Sitten muutan lauseen niin, että sanon haluavani tehdä sitä. Jos se tuntuu valheelta, BINGO! Karsitaan se asia. Eli näin:

  • Minun kuuluu pitää huolta lapsistani. -> Minä haluan pitää huolta lapsistani.
  • Minun kuuluu pitää kotini siistinä. -> Minä haluan pitää kotini siistinä.
  • Minun kuuluu pysyä naimisissa lasteni isän kanssa. -> Minä haluan pysyä naimisissa jne.
Eiköhän se tästä vähitellen.

9.1.13

"Äidilläkin on ADHD"

Nyt sitten kerroin lapsillekin ADHD:stani. Katsoimme yhdessä Supernannya (tytöt rakastavat sitä!), ja yhdessä jaksossa oli poika, jolla oli ADHD. Esikoinen osaa jo lukea, ja poimi kirjainyhdistelmän tekstityksestä.
"Äiti, mikä toi on toi aa-dee-hoo..." Siiri tavasi kulmat kurtussa.
"ADHD? Se on sellainen kun ei pysty keskittymään, eikä muista asioita, ja hermostuu ja kyllästyy helposti." Vedin henkeä rohkaisuksi. "Äidilläkin on se."
"Ai aadeehoodee?"
Nyökkäsin.
Siiri sulatteli tätä tietoa vähän aikaa hiljaa.
"Mullakin on se," hän sanoi sitten.
"Ei ole," sanoin.
"Onhan," intti Siiri, haluten olla kuin äiti ja haluten vahvistusta teorialleen että on huolimaton unohtelija.
"Ei kun ihan oikeasti ei siis ole," sanoin päättäväisesti.
"Onko mulla?" kysyi Veera, joka oli siis myös kuunnellut sivusta.
"Ei ole sullakaan, eikä isillä," vakuutin. "Äidillä vaan."
"Miks?" halusi Veera tietää.
"No, se on semmoinen, minkä kanssa jotkut syntyy. Niinkuin nyt ihonväri tai huulihalkio."
Tämä kelpasi tytöille. Odotan jännityksellä jatkokysymyksiä, kun aihe nousee taas joskus otsikoihin.

13.10.12

Meikä on addi

Löytyi  lista ADHD-tyttöjen/naisten piirteistä (http://paivitasala.wordpress.com/testeja/adhd-tyttojen-oireet-piirteet/). Merkitsin tuohon alle A:lla kaikki, jotka pätevät minuun.


Tarkkaamattomuus

A En pystynyt koulussa tekemään kirjoitustöitä toisten tahdissa.
A? Minun piti tehdä enemmän hommia koulumenestykseni eteen kuin luokkakavereiden.
A Arvosanani olivat heikompia, kuin mihin olisi ollut mahdollisuutta.
(A) Olin hidas lukemaan. (Luen niin valtavasti, että olen keskimääräisen nopea; mutta kokonaisuuksien hahmottaminen takkuaa.)
Sain aikaan enemmän ryhmätöissä kuin yksinäisessä työskentelyssä.

Aloittamisen vaikeus

A Läksyjenteon aloittaminen oli hankalaa.
A? Minun oli vaikeaa päästä kiinni tehtäviin, ellei lähellä ollut koko ajan joku jeesaamassa, kun juutuin johonkin. (Ei ollut ketään jeesaamassa, en osaa sanoa.)
Sain enemmän aikaan muiden kanssa kuin yksin

Tehtävien loppuunsaattaminen ja pitkäjänteisyys

A Lukukauden mittaisten koulutöiden loppuunsaattaminen oli vaikeaa.
A Sukkuloin monissa harrastuksissa ja toimissa, mutta pitkäjänteisyys puuttui niistä.
Vaikka kävin soittotunneilla, harjoittelin vain harvoin tai en koskaan.

Aamu-unisuus

A Olin koulussa unelias, mutta virkosin heti, kun nousin ylös ja lähdin liikkeelle.
A Aamuisin oli vaikeaa nousta ylös.
A Tunsin heränneeni vasta myöhään aamupäivällä.
A? Tuntui, ettei minulla ollut energiaa yhtä paljon kuin muilla ystävilläni.

Tehtävien siirtäminen

A Olin fiksu, mutta tein kaiken viimeisellä hetkellä.
(A) Palautin kotiläksyt myöhässä ja joskus jätin ne kokonaan tekemättä. (Äiti huolehti, ettei näin käynyt.)
(A) Tein koulutehtäviä, mutta en muistanut palauttaa niitä kouluun. (Äiti huolehti tästäkin.)
A Ainoa tapani lukea kokeeseen oli valvoa hyvin myöhään viimeisenä iltana.

Alhainen motivaatio ja alisuoriutuminen

A En menestynyt koulussa niin hyvin kuin ajattelin.
A Pärjäsin älykkyydelläni, enkä erityisemmin ponnistellut koulussa.
Vanhempien ja opettajien mielestä olisin pystynyt parempaan, jos olisin edes yrittänyt.
A Aloitin jokaisen lukukauden parhain aikein, mutta en milloinkaan pitäytynyt niissä.

Järjestyksen pidon ongelmat

A Huoneeni oli sotkuinen ja tavarat sikinsokin.
A Reppuni / koululaukkuni / koulupöytäni oli sekaisin.
A Minulla oli vaikeuksia toimia järjestelmällisesti.
A Tehtävien, varsinkin pitkäjänteisyyttä vaativien töiden ja niiden palautuspäivien, seuranta tuotti vaikeuksia.

Ajanhallinnan ongelmat

(A) Myöhästelin koulusta. (Harvoin olin oikeasti myöhässä, sillä äiti huolehti - mutta usein piti juosta.)
Olin aina myöhässä harrastuksista.
A Ajan kulumisen tunne hämärtyi.
A Valvoin myöhään ja minun oli vaikeaa nousta aamulla ylös.

Vaikeudet aikuisen vastuulla olevien asioiden hoitamisessa

Vanhemmuus

A Olen vanhempana epäjohdonmukainen
A En pysty luomaan rutiineja itselleni, vielä vähemmän saan niitä lapsilleni
A Minulla on vaikeuksia hillitä itseäni lasten edessä

Työpaikka

A Minua on huomautettu työn tuloksista.
A Olen sanoutunut irti, ettei minua irtisanottaisi.
(A) Olen vaihtanut työpaikkaa usein, mutta en ole kyennyt löytämään "oikeaa" työtä. (Oikeastaan oikea työ on löytynyt, mutten osaa olla siinä rauhassa.)

Elämänhallinta

A En tee taloustöitä säännöllisesti ja järjestelmällisesti.
A Kotini / Toimistoni pursuaa järjestämistä kaipaavia paperipinoja.
A Pesen pyykkiä vasta, kun se on aivan välttämätöntä.
A Vaatekaapissani ei ole järjestystä ja se on aivan sekaisin.
A En varaa säännöllisiä hammaslääkärin tai lääkärin tarkastuksia.
A Lyön laimin auton rutiinihuollot.
A Odotan, että bensa kuluu melkein viimeiseen tippaan, ennen kuin täytän tankin. (Täh? Eikö näin yleensä tehdä?)
A Elämäni on pullollaan lukuisia, vältettävissä olevia kriisejä.

Raha-asiat

A Raha-asiani eivät ole hallinnassani. (Mies huolehtii... arvatkaa miksi.)
Minulla on huomattava luottokorttivelka.
A Veroilmoituksen tekeminen jää viime tinkaan.
A Minulta on jäänyt lakisääteisiä maksuja maksamatta.

Muita vaikeuksia AD/HD -naisilla

Hormonaaliset asiat

Pärjäsin ala-asteella, mutta yläasteella ja lukiossa vaikeudet alkoivat.
A Ennen kuukautisia mieleni ailahtelee, ärsyynnyn enkä siedä turhautumista.
A PMS -oireeni ovat tulleet vuosi vuodelta vakavammiksi.
AD/HD -oireeni vähenivät raskauden aikana. (Ei raskauksia)
A Juuri ennen vuodon alkua AD/HD -oireeni vaikeutuvat.
A!!!! Vaihdevuosien hormonimuutokset ovat lisänneet AD/HD -oireiluani: keskittyminen, tarkkaavaisuus, muistiongelmat, tunteidenvaimennus. (JESSSS! Tästäkö se johtuukin!)

Univaikeudet

A Olen “yökyöpeli”, enkä mene nukkumaan säällisenä aikana. (Paitsi nykyään kun pakotan itseni.)
Nukahtaminen on vaikeaa, sillä ajatukset laukkaavat päässä.
A Ympäristön pienet / jatkuvat äänet sekä valot häiritsevät nukahtamista. (Tästä olen osin opetellut pois.)
A Jos voisin nukkua oman aikataulun mukaan, nukkuisin 3:sta yöllä aamu 11:een.
A Aamulla herääminen on äärimmäisen vaikeaa.
A Sitä hitaammin vireystaso nousee, mitä pidempään nukkuu.

Fibromyalgia

Minun lihaksiani ja niveliäni särkee usein tai jatkuvasti.
Minulla on todettu fibromyalgia.

Ruokailutapojen ongelmat

(A) En ruokaile säännöllisesti. (Joutunut opettelemaan.)
A En pysty syömään maun, hajun tai ruoan rakenteen takia tiettyjä ruoka-aineita / ruokalajeja.
Syön liian suuria ruoka-annoksia kerralla.
A Työnteosta / mielenkiintoisesta harrastuksesta on vaikeaa irtautua ruokailemaan.
Syön rauhoittaakseni itseäni.
A En pysty lopettamaan syömistäni – syön ylen. (Joskus.)
Minulla on joskus elämäni aikana ollut syömishäiriö.
Olen käyttänyt ulostuslääkkeitä väärin, laihduttamistarkoituksessa.

Verensokerin laskutaipumus / hypoglykemia

A Ruokailuvälien pidennyttyä tulee heikko olo, keskittymisongelmia, muistiongelmia, yleinen vetelyys.
A Äärimmäisenä oireena vapina.
A Makeannälkä, tarve nostaa verensokeria.
Glukoosirasituksessa kolmen tunnin rasitusarvo laskee alle paastosokeriarvon.

Itselääkitseminen

A Pidän itseni käynnissä päivän ajan kahvin, teen, cola -juomien tai muiden kofeiinia sisältävien juomien voimalla.
A Syön paljon makeisia nostaakseni vireystilaani.
Poltan tupakkaa parantaakseni keskittymistäni.
Olen käyttänyt marihuanaa, alkoholia ja / tai muita päihteitä rauhoittaakseni itseäni.
Olen hankkinut rauhoittavia lääkkeitä rauhoittaakseni ajatusten virtaa varsinkin iltaisin.

Hyväksikäyttö / trauma

A Olen joutunut koulussa ja/tai työelämässä järjestelmällisen nöyryyttämisen tai hyväksikäytön kohteeksi.
Olen aikuisena ollut hyväksikäyttävässä suhteessa (henkinen, taloudellinen, seksuaalinen).
Näen painajaisia, takautumia ja / tai tunnen äärimmäistä ahdistuneisuutta traumaattisten tapahtumien takia.

Aineiden väärinkäyttö / koukkuun jääminen

Menneisyydessäni on päihteiden ja lääkkeiden väärinkäyttöä. 
A Olen käyttänyt / käytän alkoholia väärin. (Ei ehtinyt ihan siihen asti - en käytä enää alkoholia, ettei menisikään.)
Poltan tupakkaa, enkä ole pystynyt yrityksistä huolimatta lopettamaan.


Niin, meikä on siis addi. So what else is new :D  

24.8.12

Aamun addihetki

Lähdin kauhealla tohinalla toimistolle ehtiäkseni tehdä vähän töitäkin, ennen kuin on pakko poistua viikonlopun rientoihin. Pöydälläni minua odotti lohduton näky: puolityhjä kahvimuki, sekalaisia papereita... ja tyhjä läppäritelakka.

Olin ottanut koneen eilen mukaani lähtiessäni.

Daaaaaah.

Ei muuta kuin autolle ja takaisin kotiin. Täällä minä nyt istun töitä tekemässä.