12.3.09
Jouluruoat
Tänä vuonna jouluruoat saatiin pois parvekkeelta vasta maaliskuun puolella. Viime vuonna jo helmikuussa, mutta silloin olinkin lääkityksellä. Bonuksena mainittakoon, että pakkasten ansiosta homekasvusto oli nyt vähemmän kehittynyttä kuin silloin.
11.1.09
Häsä häsän tuntee
Kyllä se sähläys oikeasti näkyy päällekin päin jos toinen osapuoli osaa katsoa. Minullakin kesti ehkä kaksi minuuttia huomata addius eräästä salilla käyvästä kundista. Tämä kundi ei pysy paikallaan hetkeäkään, vaikka suuren kokonsa ansiosta helposti antaakin rauhallisen vaikutelman. Hänen katseensa joko harhailee ympäri huonetta tai nauliutuu kohteeseen häiritsevällä intensiteetillä, kuin hän yrittäisi porautua päähäsi. Keskusteleminen on hankalaa, sillä hän joko ei huomaa, kun häntä puhuttelee, ei jaksa keskittyä keskustelukumppaniin, alkaa puhua omista asioistaan tai ymmärtää sosiaalisen tilanteen väärin. Hän on motorisesti kömpelö ja hänen liikkeensä ovat jotenkin haparoivia. Treenatessaan hän ei jaksa tehdä kuin toiston tai pari ennen kuin alkaa löpistä joko harjoitteesta tai jostain ihan muusta. Hän ei kuuntele neuvoja ja jos kuunteleekin, ei osaa soveltaa niitä käytäntöön, tai sitten ei vain tottele suoria käskyjä vanhemmilta oppilailta (varsinkin naispuolisilta!) eikä aina edes opettajilta.
("Eihän nämä kaikki ole addiuden oireita!" huutaa kuoro näytön siltä puolen. Totta, paljon voi yrittää selittää sillä, että kyseessä on teini-ikäinen miespuolinen henkilö. Seuraavaksi voidaankin kyllä kysyä, ovatko kaikki teini-ikäiset sitten mielestänne jotenkin addeja :D )
Minä en tule tämän kundin kanssa yhtään juttuun. Hän on vielä perinteisen hierarkiatietoisempi kuin minä pohjimmiltani (nainen treenikaverina = mutaa), vielä minuakin kykenemättömämpi normaaliin inhimilliseen vuorovaikutukseen, ja lisäksi vielä täysin tiedoton siitä, että hän on millään lailla erityinen.
("Eihän nämä kaikki ole addiuden oireita!" huutaa kuoro näytön siltä puolen. Totta, paljon voi yrittää selittää sillä, että kyseessä on teini-ikäinen miespuolinen henkilö. Seuraavaksi voidaankin kyllä kysyä, ovatko kaikki teini-ikäiset sitten mielestänne jotenkin addeja :D )
Minä en tule tämän kundin kanssa yhtään juttuun. Hän on vielä perinteisen hierarkiatietoisempi kuin minä pohjimmiltani (nainen treenikaverina = mutaa), vielä minuakin kykenemättömämpi normaaliin inhimilliseen vuorovaikutukseen, ja lisäksi vielä täysin tiedoton siitä, että hän on millään lailla erityinen.
5.12.08
Ruokaaaaa...
Addinainen on laihdutuskuurilla. Tarkoitus on kaventaa vain 4-6 kg, ei sen enempää, eikä käytössä ole edes hirveän radikaaleja keinoja - ei max 1000 kaloria päivässä, ei superkarppausta, ei mitään, vaan vain karkin- ja sipsinsyönnin vähennys lähes nollaan sekä iiiihan pieni sisäinen tarkistus ruokapöydässä siitä, pärjäisikö yhdellä perunalla vähemmän tai voisiko osan riisistä korvata vihanneksilla tai kannattaako nyt todella ottaa lisää ruokaa vain siksi, että se on hyvää. Vaaka näyttääkin jo kolme kiloa vähemmän kuin kaksi viikkoa sitten.
Ärsyttävä sivuoire tästä ruokavaliosta on kylläkin se, että olen kauhean kireä ja, kyllä vain, väsynyt. Voihan se tietysti johtua stressistäkin, mutta veikkaisin, että alentunut verensokeritaso ei ainakaan auta asiaa. Todennäköisesti tilanne tasaantuu kyllä, jos maltan muuttaa elintapoja pysyvästi ja pysyä erossa karkeista. Mutta apua, minähän en juo alkoholiakaan, enkä polta tupakkaa - mitä paheita minulle jää, jos luovun karkeista ja juustonaksuista?
Ärsyttävä sivuoire tästä ruokavaliosta on kylläkin se, että olen kauhean kireä ja, kyllä vain, väsynyt. Voihan se tietysti johtua stressistäkin, mutta veikkaisin, että alentunut verensokeritaso ei ainakaan auta asiaa. Todennäköisesti tilanne tasaantuu kyllä, jos maltan muuttaa elintapoja pysyvästi ja pysyä erossa karkeista. Mutta apua, minähän en juo alkoholiakaan, enkä polta tupakkaa - mitä paheita minulle jää, jos luovun karkeista ja juustonaksuista?
7.10.08
Niskasta kiinni!
Luin kuuluisalta Aivo, eikun Aihe vapaa -palstalta loistavan ketjun. Siinä joukko ihan tavallisia ihmisiä avautui aiheesta "kun en saa mitään aikaan ja ketuttaa". Ah, mikä yhteisöllisyyden tunne! Muutkin venyvät ja vanuvat pitkin kämppää ja netissä vaikka pitäisi tehdä vaikka mitä. Muutkin tekevät töitä 3 minuuttia ja sen jälkeen kaikkea muuta 7h57min, vaikka piti tehdä töitä 8h.
Paras kommentti ketjussa kuitenkin oli eräältä, joka antoi varoittavan esimerkin tosielämästä. Hän kertoi aloittaneensa lusmuilun juuri samoin kuin me ketjun laiskurit, tavallaan todenneensa, että niinkin voi elää, ja lähteneen siitä alamäkeen. Lopuksi hän oli sitten terapiassa joutunut kursimaan elämänsä lankoja kokoon. AIVAN! ajattelin. Juuri näin olen aina pelännyt voivan käydä, ja näköjään voi.
Otin siis itseäni niskasta kiinni. Jo kaksi päivää olen hokenut itselleni, että jos nyt ei ryhdistäydy, niin joutuu lopulta terapiaan ja lääkkeille kun elämä hajoaa; että niillä pienilläkin asioilla on merkitystä; ja että otetta ei saa päästää herpaantumaan. Tänään olen tehnyt kolme rästiinjäänyttä töihin liittyvää asiaa, pessyt pyykkiä, siivonnut, leikkinyt lasten kanssa ja aika paljon muuta kuin surffannut netissä, vaikka yhä liian paljon tätä viimeksimainittuakin.
Ja nyt menen nukkumaan, että jaksan huomenna taas!
Paras kommentti ketjussa kuitenkin oli eräältä, joka antoi varoittavan esimerkin tosielämästä. Hän kertoi aloittaneensa lusmuilun juuri samoin kuin me ketjun laiskurit, tavallaan todenneensa, että niinkin voi elää, ja lähteneen siitä alamäkeen. Lopuksi hän oli sitten terapiassa joutunut kursimaan elämänsä lankoja kokoon. AIVAN! ajattelin. Juuri näin olen aina pelännyt voivan käydä, ja näköjään voi.
Otin siis itseäni niskasta kiinni. Jo kaksi päivää olen hokenut itselleni, että jos nyt ei ryhdistäydy, niin joutuu lopulta terapiaan ja lääkkeille kun elämä hajoaa; että niillä pienilläkin asioilla on merkitystä; ja että otetta ei saa päästää herpaantumaan. Tänään olen tehnyt kolme rästiinjäänyttä töihin liittyvää asiaa, pessyt pyykkiä, siivonnut, leikkinyt lasten kanssa ja aika paljon muuta kuin surffannut netissä, vaikka yhä liian paljon tätä viimeksimainittuakin.
Ja nyt menen nukkumaan, että jaksan huomenna taas!
12.9.08
En ole unohtanut lukijoitani
Nykyään on niin epäaddimainen olo, ettei tänne tule kirjoiteltua, paitsi mitä nyt tuossa toisessa kirjoituksessa kuvatun kaltaisia tilanteita sattuu välillä. Lisäksi olen jossain maksimaalisen saamattomuuden moodissa, elän päivästä toiseen ja venytän elämää.
Kaikki menee hyvin niin kauan kuin saan kunnon liikuntaa vähintään 3 kertaa viikossa, juon 1-2 litraa vettä päivässä enkä syö karkkia varsinkaan iltaisin. Jos jokin näistä mättää, mättää ihan kaikki. Kuten tänään, kun lopetin eilisillan karkkipussilliseen ja aloitin tänään jo aamusta huutamaan lapsille :(
Mahtaako tätä blogia enää kukaan jaksaa seuratakaan.
Kaikki menee hyvin niin kauan kuin saan kunnon liikuntaa vähintään 3 kertaa viikossa, juon 1-2 litraa vettä päivässä enkä syö karkkia varsinkaan iltaisin. Jos jokin näistä mättää, mättää ihan kaikki. Kuten tänään, kun lopetin eilisillan karkkipussilliseen ja aloitin tänään jo aamusta huutamaan lapsille :(
Mahtaako tätä blogia enää kukaan jaksaa seuratakaan.
Addinainen kokkaa
Koska siskonmakkaroiden viimeinen käyttöpäivä on tänään, niin tehdäänpä siskonmakkarasoppaa. Makkarat - check. Keittojuures-perunasekoitus - äh, sitä ei ollutkaan. No okei, tehdään sitten oikeista perunoista. Perunat - perunat? Öö, olivatko nämä joskus perunoita? Ah, hyvä, täällä toisessa lokerossa onkin, selvitän tuon sotkun tuonnempana... Keittojuurekset - ei ole totta, eikö meillä ole tavallisiakaan keittojuureksia? Ei muuten mitään muutakaan tavallista pakastevihannespussia paitsi wokkia. No hittolainen. Unohdetaan sitten tämä soppa. Mitäs muuta täältä löytyy... Aha! Pomodoro Rosso -sekoitus. Laitanpa sitä punaista jauhelihakastiketta ja couscousia.
Paitsi ettei ole jauhelihaa. No hätä keinot keksii, pilkotaan sitten meetvurstia. Avataan vihannessekoituspussi. Pannu liedelle, öljy pannulle. Pari teelusikallista valmista valkosipulimössöä kuullottumaan pannulle. Sitten meetvurstit. Mitäs mun sitten piti tehdä? Ai niin, avata se vihannessekoituspussi, missässeolikaan, nyt alkaa metukat palaa, TUOSSA!
...ai se olikin jo auki. No kiva, keittiön lattia kaipasikin tomaatti-vihanneskuorrutusta. Poiminpa tästä talteen liedeltä kaiken mitä voi pelastaa. Jäipäs tosi vähän jäljelle. Täytyy jatkaa sapuskaa vaikka... vaikka... vaikka kik-herneillä ja herne-maissi-porkkanalla. Sitten tomaattikastiketta kehiin, sitten mausteita. Nami! Tästähän tulee hyvää.
Mikäs tuo pussi on? Ai se Pomodoro Rosso. Mitä täällä on sisällä? Jaa että puoli pussia vihanneksia. No johan nyt on. Onneksi se mahtui vielä kattilaan, eikä kukaan nähnyt.
Paitsi ettei ole jauhelihaa. No hätä keinot keksii, pilkotaan sitten meetvurstia. Avataan vihannessekoituspussi. Pannu liedelle, öljy pannulle. Pari teelusikallista valmista valkosipulimössöä kuullottumaan pannulle. Sitten meetvurstit. Mitäs mun sitten piti tehdä? Ai niin, avata se vihannessekoituspussi, missässeolikaan, nyt alkaa metukat palaa, TUOSSA!
...ai se olikin jo auki. No kiva, keittiön lattia kaipasikin tomaatti-vihanneskuorrutusta. Poiminpa tästä talteen liedeltä kaiken mitä voi pelastaa. Jäipäs tosi vähän jäljelle. Täytyy jatkaa sapuskaa vaikka... vaikka... vaikka kik-herneillä ja herne-maissi-porkkanalla. Sitten tomaattikastiketta kehiin, sitten mausteita. Nami! Tästähän tulee hyvää.
Mikäs tuo pussi on? Ai se Pomodoro Rosso. Mitä täällä on sisällä? Jaa että puoli pussia vihanneksia. No johan nyt on. Onneksi se mahtui vielä kattilaan, eikä kukaan nähnyt.
21.7.08
Jos tajuan sen, se on tylsää
Ehkä se johtuu huomiokyvyn lyhyydestä, että simppelit asiat ovat addille tylsiä. Onhan se nimittäin niin, että simppeleistä asioista rakentuu lähes poikkeuksetta varsin monimutkaisia kokonaisuuksia (*). Addin lyhytjänteinen aivo ei vain jaksa yrittää tajuta niitä.
Taviksille voisin kuvailla, miltä se kyllästyminen tuntuu. Sanotaan vaikka, että addi ja tavis lukevat jotain tietokoneohjelman käyttöohjetta. Addi kurkkaa sisällysluetteloa: "Jaajaa, ohjelmistossa on tämmöisiä juttuja, no kyllä näistä voi jo päätellä mistä on kyse." Sitten addi lukee ensimmäiset 5-10 sivua: "Hohoo, ai tällä periaatteella nämä yksittäiset asiat toimivat, selevä juttu." Tavisihminen selaa ohjeen läpi kokonaan ainakin pintapuolisesti ja tutustuisi kaikkiin ohjelman tarjoamiin juttuihin ja kiemuroihin: "Ai näin siis teen tuon asian; ja tuo asia tehdään noin. Ahaa, tuollainenkin poikkeus sääntöön. Ja tuo käyttövinkki pitää muistaa..." Addista selkeästi järjestelty manuska on tylsä, koska hän hahmottaa manuskan ja ohjelmiston ideat heti kättelyssä. Tavisihminen malttaa perehtyä asioihin sen idean tason alapuolellakin ja löytää sieltä paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia.
(*) Hehe, kirjoitin äsken "monimutkaisen" sijaan "mielenkiintoinen". QED.
Taviksille voisin kuvailla, miltä se kyllästyminen tuntuu. Sanotaan vaikka, että addi ja tavis lukevat jotain tietokoneohjelman käyttöohjetta. Addi kurkkaa sisällysluetteloa: "Jaajaa, ohjelmistossa on tämmöisiä juttuja, no kyllä näistä voi jo päätellä mistä on kyse." Sitten addi lukee ensimmäiset 5-10 sivua: "Hohoo, ai tällä periaatteella nämä yksittäiset asiat toimivat, selevä juttu." Tavisihminen selaa ohjeen läpi kokonaan ainakin pintapuolisesti ja tutustuisi kaikkiin ohjelman tarjoamiin juttuihin ja kiemuroihin: "Ai näin siis teen tuon asian; ja tuo asia tehdään noin. Ahaa, tuollainenkin poikkeus sääntöön. Ja tuo käyttövinkki pitää muistaa..." Addista selkeästi järjestelty manuska on tylsä, koska hän hahmottaa manuskan ja ohjelmiston ideat heti kättelyssä. Tavisihminen malttaa perehtyä asioihin sen idean tason alapuolellakin ja löytää sieltä paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia.
(*) Hehe, kirjoitin äsken "monimutkaisen" sijaan "mielenkiintoinen". QED.
Käännösongelma
Taistelulajiharrastustani haittaa tarpeeni nähdä harjoitusten suoritusohjeet todella monta kertaa ja kuulla harjoitteelle sopivan lyhyt sanallinen "muistisääntö", jotta pystyisin suorittamaan yhtään mitään. Siltikin se ensimmäinen kerta menee yleensä ihan pipariksi; olenkin alkanut pitämään sitä ihan testikertana, jota ei "oikeasti" lasketa. Nyt tajusin miksi näin on: koska en osaa kääntää puhetta liikkeeksi enkä nähtyä tuntemukseksi, täytyy minun käydä läpi yksi harjoituskerta jolla tavallaan käännän ohjeen kokonaisvaltaiseksi liikkeen ja kosketuksen tuntemussetiksi.
2.7.08
Kirjainvarmennukset imee sukkaa
Nykyinen tapa estää bottien kommentoiminen blogeissa on käyttää varmennusta, jossa pitää jäljentää pienestä ruudusta merkityksetön jono vääristyneitä kirjaimia (ja pahimmassa tapauksessa jopa numeroita) tekstiboksiin. Että sen on vaikeaa. Ensinnäkin kirjainten järjestys on merkityksettömissä jonoissa todella vaikea muistaa, koska aivot pyrkivät väkisin tekemään niistä sanoja tai edes aidon kielen kuuloista mongerruista. Toisekseen ne kirjaimet on todella vaikea tunnistaa, jos ne ovat eri kokoisia, eri värisiä ja eri paksuisia, saati sitten jos osa on isoja ja osa pieniä kirjaimia. Kaikkein helvetillisin systeemi on muistaakseni Yahoolla, jossa käytetään isoja ja pieniä kirjaimia sekä numeroita, ja boksin läpi kulkee vielä jotain ihme viivoja joiden välistä ne merkit pitää erottaa. Tarvitsen yleensä ainakin kaksi ja yleensä n. viisi yritystä päästäkseni läpi tästä arjen nöyryytystestistä. Puistattaa ajatellakin, millaista on lukihäiriöisillä.
Toisaalta ehkä minulla onkin lukihäiriö, ja kompensoin vain tolkuttomasti järjenkäytöllä. The story of my life.
Toisaalta ehkä minulla onkin lukihäiriö, ja kompensoin vain tolkuttomasti järjenkäytöllä. The story of my life.
18.6.08
Onko pyykillä parasta ennen -päivä?
Silitin vähän aikaa sitten pyykkiä, joka oli maannut "Silitettävää"-korissa puoli vuotta. Oikeasti puoli vuotta. Oli kuopuksen luonnonkuituinen juhlamekko hippasen ryppyinen...
Pyykkikoristakin löytyy kauan kadoksissa olleita aarteita, kuten eräs viime syksynä sinne tunkemani verho.
Kaikki sukkani ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Epäilemättä ne löytyvät joskus parin vuoden kuluttua jostain vaatehuoneen romuläjien alta.
Pyykkikoristakin löytyy kauan kadoksissa olleita aarteita, kuten eräs viime syksynä sinne tunkemani verho.
Kaikki sukkani ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Epäilemättä ne löytyvät joskus parin vuoden kuluttua jostain vaatehuoneen romuläjien alta.
9.5.08
Vesi vanhin voitehista?
Dexedrine-tauko jatkuu. Nyt olen keksinyt uuden korvaavan hoitomuodon: vesi! Runsas veden juominen piristää sekä ennaltaehkäisevästi että väsymyksen jo iskettyä. Heti jos huomaan alkavani häröillä tai äyskiä, tankkaan puoli litraa vettä ja olo paranee. Veden juominen poistaa myös hiilihydraattipitoisten ruokien väsytystaipumuksen, joskin niitä nautittuaan pitää juoda aika valtaisia määriä. Keskimäärin vettä kuluu 2-3 litraa päivässä. Otan aamuisin myös yhden kofeiinipillerin ja kolme Beko Strong -tablettia riittävän B12:n saannin varmistamiseksi.
Viikon addihetki tuli keskiviikkona salilla, kun en kiinnittänyt huomiota siihen mitä olin tekemässä ja teloin polveni. Onneksi ei sattunut pahemmin, polvi vaikuttaa vain hieman suutahtaneelta ja on jo palailemassa ennalleen.
Viikon addihetki tuli keskiviikkona salilla, kun en kiinnittänyt huomiota siihen mitä olin tekemässä ja teloin polveni. Onneksi ei sattunut pahemmin, polvi vaikuttaa vain hieman suutahtaneelta ja on jo palailemassa ennalleen.
29.4.08
Voi roska
Sain tänään vietyä roskat. Aika hyvä saavutus. Olin unohtanut ne kolmen päivän aikana jo 6-8 eri kertaa ovesta lähtiessäni. Appivanhempien kyläily pakotti lähtemään niitä viemään oikein erikseen.
26.4.08
24.4.08
Huonot vaihtoehdot
Addillehan aina sattuu ja tapahtuu enemmän kuin tavikselle. Milloin palaa auto, milloin häviää lompakko, milloin eksyy matkalla työhaastatteluun, milloin teloo jalkansa kuivalla kelillä ja tasaisella asfaltilla kaatuessaan... Ja kun sille tavisnaapurille ei näitä ihme seikkailuja satu, niin addi alkaa väkisinkin etsiä syytä koettelemuksilleen.
Hän voi valita jommankumman kahdesta varsin huonosta vaihtoehdosta:
1) Maailma murjoo juuri minua, vaikka en ansaitse sitä. Tämän vaihtoehdon valitsevat addit koettavat kestää pahan maailman kolhaisut kuoreensa käpertyen ja muuttuvat katkeriksi tai surullisiksi.
2) Se on minun syytäni, koska olen vajavainen. Tämän vaihtoehdon valitsevat addit tuntevat kroonista stressiä ja syyllisyyttä kaikesta, mikä menee pieleen, koska he tietävät aiheuttavansa sen itse.
Ehdottakaa nyt ihmeessä tälle addille parempia tulkintoja!
Hän voi valita jommankumman kahdesta varsin huonosta vaihtoehdosta:
1) Maailma murjoo juuri minua, vaikka en ansaitse sitä. Tämän vaihtoehdon valitsevat addit koettavat kestää pahan maailman kolhaisut kuoreensa käpertyen ja muuttuvat katkeriksi tai surullisiksi.
2) Se on minun syytäni, koska olen vajavainen. Tämän vaihtoehdon valitsevat addit tuntevat kroonista stressiä ja syyllisyyttä kaikesta, mikä menee pieleen, koska he tietävät aiheuttavansa sen itse.
Ehdottakaa nyt ihmeessä tälle addille parempia tulkintoja!
Sairas, sairaampi, kohta jo kuollut?
On ollut hieman stressiä. Ensin oli Kalle sairas. Sitten olin minä sairas. Sitten Kalle tuli sairaammaksi. Ja minä olen parin päivän aikana jättänyt jo kaksi kertaa keittolevyn tuntikausiksi päälle kun pää meinaa räjähtää. Onneksi ketään ei ole vielä kuollut!
Dexetön elämä jatkuu vain. Raportti:
Dexetön elämä jatkuu vain. Raportti:
- Väsymys: Jos muistan mennä ajoissa nukkumaan (eli valot pois ennen yhtätoista) enkä tee mitään töitä, niin kaikki sujuu ihan hyvin. Jos ilta venähtää yli puolenyön, on seuraava päivä tuskaa, riippumatta heräämisajankohdasta. Ja jos taas on töitä, niin mikään lepo ei riitä.
- Aikataulusekoilut: Pitkän epämääräisen ajanjakson jälkeen olen ryhdistäytynyt kännykän ja Outlookin kalentereiden hyödyntämisessä. Kuin taikaiskusta olen alkanut muistaa taas tapaamisia ja tilaisuuksia.
- Kömpelyys: Aargh. Mikään ei auta.
- Haahuilu: Double Aargh. Siiri kysyi minulta tänään ruokapöydässä: "Äiti, miks sä tuijotat aina tonne ulos?"
- Kiukuttelu: Temperamentti pelaa kuin vanhanajan lucifer-tulitikku. On myönnettävä, että olo on jotenkin aidompi näin, ja tuntuu paremmalta silloin kun pystyn haasteista huolimatta pitämään leimahduksen kurissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)