Hyvä englanninkielinen podcast

Asensin jälleen pitkästä aikaa Winampin, ja siinä prosessissa löysin aivan hulvattoman hyvän podcastin nimeltään "ADD adhd help for parents". Sitä lähettää Spirit of Hope Publishing.

Sinestrine

Saammeko esitellä Suomen apteekkien ja lääketukkujen uuden vastauksen maan addien lääketarpeisiin: Cofi-tabs. Sen hyvinä puolina mainittakoon hinta, saatavuus ja yleinen sopivuus potilaille, kuten myös helppo korvattavuus kuumalla, nestemäisellä lääkevariantilla. Huonoja puolia ovatkin sitten kaikki ylenmääräisen kofeiinin nauttimisen tuomat ongelmat.

Cofi-tabsien olisi kuitenkin hyvä toimia, sillä Dexedrinet ovat jälleen Suomesta loppu. Tällä kertaa ne ovat aivan oikeasti loppu, sillä jopa aiemmin luotettavana Dexe-lähteenä tunnettu YA lopetti viime kesänä oman maahantuontinsa ja alkoi ostaa lääkkeen Tamrolta. Tämän muutoksen jälkeen YA on jo kokenut kaksi useamman kuukauden toimituskatkosta, ostettuaan sitä ennen lääkettä suoraan valmistajalta (tai ulkomaisesta tukusta) hyvällä menestyksellä vuosikaudet ilman mitään ongelmia.

Tällä hetkellä Dexedrinejä luvataan saapuvaksi viikolla 15 eli 7.4. alkavalla viikolla eli vasta yli kuukauden päästä. Viime viikolla tosin tukusta oli niitä luvattu viikolla 12, joten luonnollisesti edes tämänhetkiseen arvioon ei voi luottaa.

Kuka laskee sen kärsimyksen määrän, jonka ehkä satojen addien lääkkeettä jääminen aiheuttaa? Minä nyt vielä jotenkuten pärjään; perheeni tosin huonommin, sillä heille minä huudan ja heidän elämänsä pilaan kun lääkkeet jäävät ottamatta. Mutta entä lääkkeettömyyden muille aiheuttamat elämänmuutokset, kuten viivästykset opinnoissa tai irtisanomiset työpaikoilla? Entäpä ne addit, jotka ilman lääkettä alkavat heilua kirveen kanssa tai nukahtaa/koomata tarkkuutta vaativissa töissä? Toivokaamme kaikki, että paikallisessa lennonjohdossa, vesilaitoksessa, ydinvoimalassa, tai sairaalassa tai koko maan puolustusvoimien kriittisissä tehtävissä ei toimi Dexedrinejä napsivaa addia...

Tehty!

Nyt ne jouluruoat on vihdoin siivottu pois parvekkeelta, ja kyllä siitä tulikin hyvä ja puhdas olo. Lapsetkin pääsivät nautiskelemaan aurinkoisen, lasitetun parvekkeen lämpimästä tunnelmasta (kunnes Siiri veti raivarit kun farkut eivät menneet jalkaan toivotulla tavalla tai sukkahousut olivat hassusti tai jotain, ilmoitti ettei enää ikinä laita mitään housuja jalkaan ja sai kuulla, ettei parvekkeelle ole menemistä ilman housuja, kenkiä ja pusakkaa ja alkoi paiskoa asioita) kun limaiset, homeiset laatikonjämät eivät olleet enää siellä haisemassa. Perunalaatikossa kasvoi muuten jännää punaista hometta, en olekaan ikinä vielä sellaista nähnyt...

Tänään on saatu aikaan myös piiiiiitkään muhittu työ-/askarteluhuoneen siivous eli lattian raivaus ja imurointi, bonuksena jopa maton tamppaus. Samaan syssyyn vaihdoimme myös kahden kalusteen paikkaa huushollissa, myös asia jota on saatu odottaa tovi jos toinenkin.

Toivoa ja epätoivoa

Vauva-lehden palstalla keskustellaan. (Loistava addi-paikka muuten, siellä voi käydä niin montaa keskustelua kerralla kuin vain huvittaa!)

Känkkäränkkä

Tiedättehän Känkkäränkän, sen pienen rusinoita ruokapöydässä mussuttavan noidan, joka saa lapset kiukuttelemaan? No, minä taidan olla oman perheeni känkkäränkkä. Kummasti lapset käyvät hyväntuulisiksi ja hyväkäytöksisiksi heti, kun otan tarpeeksi lääkettä enkä yritä pärjätä vähemmällä.

Se on sitten otettava 3 dexeä aamulla, 2-3 päivällä ja, jos meinaa tehdä töitä, vielä 1-2 illalla. Ainakin jos meinaa elää normaalia perhe-elämää tulematta hulluksi ja saamatta kurkunpääntulehdusta huutamisesta.

Ne jouluruoat

Arvatkaas, onko meillä yhä vielä parveke täynnä jouluruokia.

Keski-ikäinen

Blogin kuvausta oli pakko hieman muuttaa. En voi mitenkään väittää olevani enää joku "kolmekymppinen" keltanokka ;)

Ote lipsuu

Joulun jäljiltä kaikki on vähän vinksallaan. Saimme viikko sitten siivottua melkein kunnollisesti ensimmäistä kertaa sitten jouluaaton aaton. Pyykkikasat ovat täyttäneet kylppärin ja valtaavat ensimmäistä kertaa alaa muista huoneista, kuten makuuhuoneen suuret lakanakasaumat hiljaa todistavat. Lattioilla on paljon pientä sälää, koska iltasiivouksessa poistetaan vain suurimmat sälät; eihän lastenhuoneeseen voi mitään kuitenkaan viedä kun lapset nukkuvat nyt siellä, ja jos en vie tuota barbien kenkääkään niin ei kannata poimia tuota sotkupaperiakaan...

Lisäksi Addinainen yrittää saada isohkoa projektia valmistumaan ajoissa haudottuaan sitä aivan liian kauan.

Addinainen on myös vähän hakusessa elämänsä kanssa lopetettuaan taistelulajiharrastuksensa vuodeksi ajanpuutteen vuoksi.

Selain tahmaa

Selaimen/netin/tietokoneen tahmaaminen, eli hidas toiminta, on tuhoisaa addin tehokkuudelle. Jos klikkaan linkkiä, haluan nähdä sen sivun heti enkä viikon kuluttua, kiitos vain. Jos en saa heti silmieni eteen odottamaani uutta asiaa, klikkaan auki uuden välilehden ja teen jotain muuta odottaessani latauksen loppumista. Harmi vain, että jään sitten tekemään sitä jotain muuta ja lopetan vasta, kun siinäkin jokin alkaa tahmata; siinä vaiheessa löydän uudestaan aikaisemmin latautumaan jättämäni välilehden. Selaimessani saattaa olla auki 5-10 välilehteä, jotka kuuluvat pariin, kolmeen erilliseen aktiviteettiin tai teemaan. Tällä hetkellä teemoja on 5 tai 6 erilaista (kuten ostelu, erään asian historia, työt, sensorinen integraatio...) ja välilehtiä on auki 21.

Lisäksi avasin juuri Blogilistan avautumista odotellessani kuvankäsittelyohjelman, josko saisin tehtyä blogille uuden taustan. Sitten ko. sivu latautui, vilkaisin sitä, ja palasin kirjoittamaan äskeistä postausta. Koneen alkaessa käyttäytyä oudosti säikähdin ensin, kunnes silmieni eteen rävähti se hetki sitten käynnistämäni hitaaaaaasti latautuva kuvankäsittelyohjelma.

On kivaa, kun kommentoitte!

Kommentit ilahduttavat Addinaista yhä kovasti. Yritän vastailla kysymyksiin mieluummin itse blogissa kuin kommenteissa, koska jotenkin oman blogin kommentoiminen tuntuu pohjimmiltaan jakomielitautiselta...

Yritän vain sanoa, että on ihanaa tulla luetuksi ja lukea terveisiä :)

(Addinaista hämmentää ja ilahduttaa sekin, että tällä blogilla on Blogilistan sivuilla 24 tilaajaa. Jos vain saisin päivitettyä blogia useammin, niin lukijoita olisi ehkä jopa yli 10 viikossa...;)

Joulun tekemätön-lista

• Joulukortit lähettämättä (myös kirjoittamatta tällä kertaa)
• Kallen varsinainen joululahja hankkimatta ajoissa (hommasin sitten muuta tilalle)
• Erinäisiä muita lahjoja hankkimatta
  
• Kiitospuhelut soittamatta
• Kuusi viemättä ennen loppiaisen vierailijoiden saapumista
• Piparitalo yhä syömättä
• Jouluruoat yhä keräämässä hometta tai jäätymässä parvekkeella
• Osa joululahjoista yhä laittamatta paikalleen
  

Ootsä tyhmä?

Minä en oikeasti ole tyhmä. Kyllä minä keksin ja tajuan ja osaan ja opin. Olen vain vähän hidas ja kömpelö, enkä joskus oikein ymmärrä, mitä minulle puhutaan. Enkä osaa hahmottaa isoja asiakokonaisuuksia kovin nopeasti; no itse asiassa se vie minulta joskus vuosia. Niin ja en myöskään muista oikein mitään. Ja unohdankin tosi paljon.

...mikäs se kysymys olikaan?

Joulukalenteri

Kannattaa addinkin muistaa, että jos aikoo tehdä lapsille joulukalenterin, ei työn dedistä kannata määritellä marraskuun viimeiselle päivälle. Eikä silloin kannata hävittää sitä muovipussia, johon oli piilottanut kalenteriyllätykset.

Noh, tuli siitä kuitenkin ihan mallikas kalenteri, josta lapset tykkäävät. Myöhästelyn ansiosta keksinkin hyvän ja joustavan ratkaisun: kalenteri on naru ja 24 pyykkipoikaa, ja joka aamu narulle ilmaantuu uusi pussi roikkumaan. Nyt voin tehdä kalenterityötä pikkuisen kerrallaan vaikka joka ilta (peruspusseja on valmiina n. tusina, ja ne pitää vielä koristella ja sitoa kiinni) ja voin valita kullekin päivälle kokonsa ja tyylinsä puolesta sopivan pussin.

Näkö normaali

Tajusin vasta hiljattain, että ilmeisesti ei ole normaalia, jos silmät rentouttaessaan näkee kaiken kahtena. Ei siis kuten taittovirheessä, joka minulla on myös ja esim. kuu näkyy aina vähän kahtena, vaan niin, että kun päästän silmää ohjaavat lihakset rennoiksi, näen esimerkiksi tämän tietokoneen kursorin kahtena, ja niillä näyttää olevan välimatkaa n. 10-15 cm.

Vähän sama kuin tajusin vasta aikuisiällä, miksi kliinisen masennuksen tunnusmerkistö lukion psykologian kirjassa kuvasi mielestäni ihan normaalia arkifiilistä. Niin ja kesti sekin vuosia tajuta, että normoilla on (ilmeisesti) joku sellainen automaatti, ettei heidän tarvitse tietoisesti ajatella jotain muistettavaa asiaa koko aikaa vaan se palautuu heidän päähänsä oikealla hetkellä ihan muuten vaan.

Kuinkahan paljon vastaavia normaaleja epänormaaleja juttuja minusta sitten oikein löytyykään?

Linkkivinkki

www.comeunity.com:in ADHD/ADD-sivuilta löytyy paljon tietoa ADHD:sta englannintaitoisille.