EN VOI

Mut pitäisi piestä ja tappaa siitä hyvästä, millainen äiti olen. Ihan vaan että tiedätte. Kukaan pieni lapsi ei ansaitse tällaista pelottelija-huutajakirkujaa, mielenvikaista ja itsekeskeistä idioottia äidikseen. Ei kukaan.

Olen hyvä

Tämä nyt ei liity addiuteen kuin huonon itsetunnon aasinsillan kautta (meillä addeillahan on kuulemma kaikilla huono itsetunto, kun emme pärjää - pitäneekö muiden kohdalla paikkansa?), mutta menköön.

Pelailin tässä iltana muutamana jälleen viimeisintä addiktiotani, aivan höpsöä nettipeliä, jossa on minuutti aikaa räjäyttää mahdollisimman paljon jalokiviä. Olen pärjännyt siinä verraten huonosti, vaikka yleensä kuviontunnistus on vahvoja puoliani. Eilen sitten huomasin, että pistemääräni korreloi varsin tarkkaan sen kanssa, mitä itsestäni ajattelen pelatessani. Jos hoen itselleni jotain negatiivista ("Tää ei toimi, mä oon vaan tyhmä, miksei tää ikinä, mä oon sit huono..."), jää pistesaalis laihaksi. Jos sen sijaan hoen jotain positiivista ("Mä olen addi eli olen pakostakin nopea, olen tässä hyvä vaikken aina suoriudu kykyjeni mukaisesti..."), pelaan ilmeisesti paremmin sillä pisteitä kertyy enemmän.

Pelkällä sattumalla tulos ei mielestäni selity, eikä edes klassisella valikoivalla muistilla.

Tarkoittaako tämä, että minun täytyy nyt yrittää puhua itsestäni positiiviseen sävyyn? Voihan kettu... En edes keksi itsestäni montaa positiivista seikkaa. Ne vähätkin voi oikeastaan vääntää negatiivisiksi ja/tai ovat erittäin tilannesidonnaisia.

Lisää kivoja syndroomia

En ole mitenkään varma, olenko näistä blogannut tänne, mutta laitetaan nyt uudestaan :)

• Semantic pragmatic disorder: autismiin ja Aspergeriin liittyvä tai niiden kaltainen syndrooma, jota voisi kuvailla kielen ymmärtämisen ongelmana - kielen avulla välittyvien merkityksien puutteellinen ymmärtäminen ja sokeus sanattomalle viestinnälle. Oireina mm. jatkuva puheripuli, erikoiset sanavalinnat, huonot keskustelutaidot, sanojen ja kielen rakenteiden ymmärtämisen vaikeus, katseen suuntaamiseen, ruumiinkieleen, eleisiin ja sosiaaliseen kontekstiin liittyvien merkitysten ymmärtämisen vaikeus. Kuulostaako, addit, tutulta?
• Hyperleksia: lisää autismikirjoon liittyvää tauhkaa, samantyylinen kuin yllä kuvailtu SPD mutta niin, että soppaan liittyy epätyypillisen hyvä lukutaito. Saattaa olla dysleksian neurologinen "vastakohta". Oireina mm. harvinaisen aikaisin opittu lukutaito (heh, kaikki oireet eivät ole huonoja asioita), puheen oppimisen vaikeus, puheen oppiminen ulkoa opettelemalla, echolalia (kuullun toistaminen), käytännön kielitaidon puutteellisuus suuresta sanavarastosta huolimatta, spontaanin kielen ilmenemisen viivästyminen, huonot sosiaaliset taidot. 4. ja 5. ikävuoden välillä tapahtuu suuri harppaus kehityksessä.
  

Minä Addinainen opin lukemaan 3-vuotiaana - ei ennenkuulumatonta, mutta ei nyt ihan kamalan yleistäkään. Monia hyperleksiaan viittaavia oireita löytyy, paitsi echolalia (enkä siitäkään nyt ole ihan varma; pitäisi kysyä äidiltä); ja kyllä minä kielioppisääntöjäkin kehittelin jo nuoressa iässä. Tosin sekin saattaa selittyä samalla prosessilla kuin nykyinen ylenmäärin tarkka ajantajuni: ylikompensaatiota ongelman ylitsepääsemiseksi. SPD nyt vaan on minä, kieleen liittyviä seikkoja lukuunottamatta.

Onko minulla siis ADHD? Vai SPD ja hyperleksia? Vai onko mikään näistä autismikirjon ongelmista ihan niin selkeärajainen kuin populääritiede haluaa olettaa? Olenko ainoa, jonka mielestä tämä kuulostaa ennemminkin siltä, että kyseessä on ehkä max. puolen tusinaa muuttujaa, joita manipuloimalla saadaan aikaan emergenttinä ilmiönä kaikki autismikirjon oireet?

Toimistotyön Survival Kit

Näin selviät hengissä toimistotöissä, vaikka olisitkin addi:

• Hommaa vaihteleva työ, jossa ei ole aikaa ns. keskittyä. Et osaa sitä kuitenkaan, turha siis edes yrittää. Kehitä itsellesi palavereita. Suosi sähköpostin sijaan henkilökohtaista kontaktia työkaverien työpisteissä.
  
• Muista verrytellä kerran tunnissa tai joka kerta kun keskittyminen herpaantuu ja alat surffata toisarvoisia sivuja netistä työnteon sijaan. Käy vessassa, hae kahvia tai teetä (mutta älä kaakaota, ks. alla).
• Taukojen aikana jumppaa ihan kunnolla lihaksia jos vain on mahdollisuus. Vessa on hyvä paikka tehdä kyykkyjä, ja niskoja, olkapäitä, ranteita ja nilkkoja voi pyöritellä ja vatvoa ihan omassa työpisteessä. Avaa ja sulje käsiä, niin niiden verenkierto elpyy. Tee liikkeitä sen verran, että se oikeasti tuntuu jo poltteena lihaksissa (eli siis jatka vaan, vaikka kyllästyt välillä).
• Älä syö makeaa työpäivän aikana, älä juo kaakaota, jätä kahvista sokeri pois. Makea väsyttää.
  
• Älä syö lounaalla paljoa hiilareita. Jätä ainakin puolet perunoista, pastasta, riisistä jne. pois ja korvaa kasviksilla. Älä ylipäätään syö kamalan paljoa, mutta syö kunnolla - voileipä ei ole lounas.
• Juo just niin paljon kahvia (tai muuta piristettä) kuin on tarpeen, ettei kello kahden jysäri iske.
• Pidä säännölliset työajat.
• Älä ajattele liikaa. Töissä nyt vaan käydään. Aikuinen ihminen ei lintsaa, vaikka kuinka ei hotsittaisi. Älä marise, älä pohdi mitä kaikkea tekisit mieluummin. Tee vaan sitä duunia. Siitä on mahdollista selvitä hengissä.