Addillehan aina sattuu ja tapahtuu enemmän kuin tavikselle. Milloin palaa auto, milloin häviää lompakko, milloin eksyy matkalla työhaastatteluun, milloin teloo jalkansa kuivalla kelillä ja tasaisella asfaltilla kaatuessaan... Ja kun sille tavisnaapurille ei näitä ihme seikkailuja satu, niin addi alkaa väkisinkin etsiä syytä koettelemuksilleen.
Hän voi valita jommankumman kahdesta varsin huonosta vaihtoehdosta:
1) Maailma murjoo juuri minua, vaikka en ansaitse sitä. Tämän vaihtoehdon valitsevat addit koettavat kestää pahan maailman kolhaisut kuoreensa käpertyen ja muuttuvat katkeriksi tai surullisiksi.
2) Se on minun syytäni, koska olen vajavainen. Tämän vaihtoehdon valitsevat addit tuntevat kroonista stressiä ja syyllisyyttä kaikesta, mikä menee pieleen, koska he tietävät aiheuttavansa sen itse.
Ehdottakaa nyt ihmeessä tälle addille parempia tulkintoja!
7 kommenttia:
Hmm...tuo kohta 2 muistuttaa mua mun "ammattisyyllisyydestä". :D
No mulla on kyllä vaan tapana ajatella sitä kautta, että fine, hommat menee pieleen, mutta toisaalta kukaan muu kuin addi ei kykene niitä sotkuja selvittämäänkään. Eipä ole tylsää.
Eeva
Mua auttaa yleensä kaksi ajatusta, vaikka ongelmani ovatkin osin toisenlaisia. Ensinnäkin että sellaista nyt sattuu, mutta sattuu sitä muillekin (sitä vain luulee, ettei satu, koska kiinnittää huomiota omiin vajavaisuuksiinsa). Ja toiseksi, että kaikilla on omat haittansa ja riesansa... ja ne voisivat olla pahempiakin.
En halua vähätellä - mulle nyt vain toimii tuo, että muistaa lyödä itseään välillä päähän perspektiivillä. :)
<3 St.
3)Täällä täydellisyyden ja tärkeyden hiekkalaatikolla tarvitaan meitä addeja, joille "täydelliset" ja tärkeät saavat tulla paasaamaan keskittymisestä, muistamisesta ja hosumisesta. Ja katso, siinä paasaamista "kuunnellessa" addi rakensi koko laatikon korkeimman ja hienoimman hiekkallinnan ja täydelliset lähti itkien kotiin...
:-) Heh, jumi sjuttiåtta, nimenomaan toi oli mun huonosti muotoiltu pointti...
Eeva
Hmm, mulla tuppaa ne hiekkalinnat jäämään enemmän pilvilinnan tasolle, koska joko en jaksa rakentaa niitä loppuun (tai edes alkuun) tai koska kompastun ja mätkähdän linnani keskelle persiilleni.
Mie olen ajatellut, että se on oikeastaan aika rikastuttavaa töhöttää asioiden kanssa. Totta kai joskus menee hermot, mutta yleensä otan asian niin, että eipähän ole ainakaan tylsää eikä tule arkisista anekdooteista pulaa! Ja kun nauraa itse omille törmäilyilleen ennen kuin muut ehtii, niin muutkin nauraa mun kanssa eikä vaan mulle ja se on jo heti helpompaa.
Eli oisko tiivistetty muoto, että:
3) Minulle sattuu ja tapahtuu muita enemmän, koska minä kohtaan maailman eri lähestymiskulmassa kuin muut. Muiden lähestymiskulma on ehkä helpompi, mutta minun näkökulmani on paljon mielenkiintoisempi.
Lähetä kommentti