Vuorokausi taisi juuri olla vaihtunut sunnuntaiksi, kun sain salin pikkujouluissa ihan loistavan idean: merimiespainia! Ei ne ole pikkujoulut, jos ei yhtään saa painia.
Tuloksena oli murtunut jalka, 7 tuntia päivystyspolilla, kyynärsauvat, sinipunainen side ja paljon morkkista. Kalle joutuu tekemään kotona kaiken muutaman viikon ajan ja passaamaan vielä minuakin, ja Siiri vierastaa minua eikä suostu tulemaan syliin.
On se kivaa olla addi. Olen maksanut tälle perheelle jo aika paljon ihan muutaman kuukauden aikana; puhkaisin esimerkiksi autosta renkaan n. viikko sitten, kun yritin ajaa salille sateessa ja samalla putsata hihalla tuulilasin sisäpuolta huurteesta. Oliko fiksua? No ei. Ei ollut tämä viimeisinkään tempaus. Aina käy vaan näin.
Tämä koko syksy on ollut muutenkin ihan painajaista. Joka päivä sattuu jotain enemmän tai vähemmän ärsyttävää ja kaikki menee just sen vaikeimman kautta.
2 kommenttia:
Minusta merimiespaini _on_ loistava idea salin pikkujoulunumero. ; D Harmi vaan, että mursit jalkasi. SE ei ole kiva juttu.
(Äiti kertoo tarinoita, kuinka pienenä vierastin rakasta mummuani, kun lehmä kolhaisi häntä päänseutuun. Oli ollut melkoinen mustelma. Ja mummu oli hädissään, kun rupesin parkumaan mummua.)
Innostuisiko Siiri värittämään jalkasiteen hienoksi? Saisi koristella sen naiselliseksi ja söpöksi? Tai jos pistäisit peiton jalan suojaksi ja hän kiipeäisi sitten syliisi?
Paranemisia sinulle. Tekisi mieli lohduttaa ja sanoa jotakin fiksua, mutta en keksi vaikka kuinka pinnistän.
Moikka!
Minäkin painin juuri kotipileissä. Tuloksena hajonnut lamppu ja nojatuolin irronnut selkä. Onneksi itse pääsin pelkillä mustelmilla, joita on ehkä tuhat....:)
Älä ota morkkista painista! painivat naiset on parhaita!
Terkuin Erja Kettunen. Blogini on Saatan olla baarissa Tee Erja Koo
Lähetä kommentti