Kuten Sonja edelliseen kommentoi, nälkä ja väsymys eivät oikeastaan ole asioita, jotka välttämättä haluaisi pysyviksi osiksi elämäänsä. Ei tämä kyllä juuri nyt niin kauheaa ole. Nukun pienet unet keskipäivällä (Siirin päivälevon yhteydessä) ja iltapäivällä (Kallen tullessa kotiin). Näin pysyn kohtalaisen virkeänä muun osan päivää. Syöminen ei vielä ole mikään probleema, vaikka joudun kyllä ensimmäistä kertaa miesmuistiin tietoisesti rajoittamaan energiansaantiani - varsinkin, kun en jalan takia käy salillakaan. Olen alkanut himoita taas karkkeja ja leipää ja perunakin maistuu hyvältä; saas nähdä, pystynkö pitäytymään alakarppiruokavaliossa.Syön Möllerin triomega-kalaöljyä, ja sekin ihan kuin auttaisi. Tai ehkä se on plaseboefekti.
1 kommentti:
ihan vaan mielenkiinnosta kyselen, että oliko sun olo ennen lääkityksen aloittamista tuollainen, väsynyt ja nälkäinen, vai onko kyseessä joku vieroitusoirejuttu?
Kerroit myös jossain postauksessa, että kolhit itseäsi ovenpieliin tms. Kuulostaa aika tutulta! Musta tuntuu, että ovenpielet, karmit, kahvat, pöydänkulmat ja muut ulokkeet oikeen imee mua puoleensa. Vaikka kuinka tähtään oviaukon keskelle, tuntuu kuin horjahtaisin aukon kohdalla jompaan kumpaan laitaan ja auts, taas on mojova mustelma jossain kohtaa kehoa.
Nimim. "Aina väsynyt ja nälkäinen, keskittymiskyvytön ja hermostunut säheltäjä-Olmi"
Lähetä kommentti