Kaverini nauroi eilen puhelimessa sille, kuinka en saa pidettyä järjestystä. Häntä huvitti kovasti ajatus minusta, jonka huoneesta saattoi ystävyytemme alkuaikojen teinivuosista lähtien löytää likaisia kahvikuppeja, lautasia ja pikkuhousuja, opettamassa Siirille siisteyden alkeita.
Minua nauratti vähemmän. En loukkaantunut, sillä tunnen kyllä tämän ystäväni eikä hän pahaa tarkoittanut - ja omat ongelmansa hänellä on :) Silti keskustelu oli muistutus siitä, että enhän minä tavis ole.
Kyllä, on aika vaikeaa opettaa tyttöä siivoamaan jälkensä, kun ei siihen itsekään kykene. Olen kuitenkin päättänyt lakata stressaamasta sen suhteen. Sama se lopulta on, siivoaako tavarat pois heti vai myöhemmin, kunhan siivoaa, kunhan tietää, että itse tehty sotku on omalla vastuulla. Kyllä minäkin siihen vielä joskus opin... Ehkä!
3 kommenttia:
Mä en ole ikinä oppinut -useista yrityksistä huolimatta- pitämään kotiani siistinä. Se vaan on kammottava totuus, joka täytyy hyväksyä. Ja jonka puoliskokin joutuu hyväksymään. ;o)
Ihmiset tekee tästä siisteysasiasta jotenkin aivan liian ison numeron. Likaa ja roinaahan se vaan on, ei mitään ydinkökkö-uraania joka tappaa. Pysyy ainakin vastustuskyky korkealla kun on koko ajan normaalia laajemman bakteerivalikoiman pommitettavana...
terveisin Olmi
Heips,
Kävin taas lukaisemassa juttujasi, jotka välillä tuntuvat kuin voisi olla minun kirjoittamiani, vaikkakaan minua ei ole diagnosoitu, eikä oireet ihannoin pahoja.
Mutta asiaan.. tuo sotku.. tuttu juttu omastakin elämästä, kun tavarat jää siihen mihin jää ja kaikki on hukassa.
Valmistuin perhepäivähoitajaksi ja suurin pelko oli että kuinka saan kodin pysymään RIITTÄVÄN siistinä, jottei hoitolasten vanhemmat hae lapsilleen siistimpää hoitopaikkaa.. Mutta yllättävää.. Nopiden kahden pienen hoitolapsen kanssa päivärytmi on melkeinpä kellontarkka, ja mikäpäs sen parempi minulle. Kummasti ne rutiinit mitkä on ehtinyt tulla näihin työpäiviin, ovat aikaansaaneet sen että meillä on jopa siistiä. Viikonlopuisin kun hoitolapsia ei ole, niin kämppä räjähtää ja sunnuntai-iltana siivotaan oikeen urakalla, Mutta arki rutiineineen on saanut minusta esíin jonkinsortyin siivousintoilijan 8) outoa, mutta mukavaa.
Eipä mulla muuta, kunhan jätin merkin käynnistäni :)
Hei jarruja päälle leidit! Eihän "ikuinen sotku" tarkoita epäjärjestystä. Asiat ja tekemiset vain ovat jääneet kesken ja siiinä mielessä kaikki on järjestyksessä ja paikoillaan.
Lapsikin sen ymmärtää: leikki on kesken ja odottaa vain leikkijää. Kun leikki on lopussa, on aika kerätä lelut laatikkoon. Sitten voidaan aloittaa uusi leikki.
Toisilla meistä on vain tapana leikkiä useaa leikkiä yhtäaikaa ja aloittaa aina uusi innostava ja jättää vanhat hautumaan ja jotenkin siinä vain käy niin että kaikki lelut ovat siellä täällä ja tuolla ja kaikki on kesken ja lopputulemana on se "ikuinen sotku".
Lähetä kommentti