Lähdin kauhealla tohinalla toimistolle ehtiäkseni tehdä vähän töitäkin, ennen kuin on pakko poistua viikonlopun rientoihin. Pöydälläni minua odotti lohduton näky: puolityhjä kahvimuki, sekalaisia papereita... ja tyhjä läppäritelakka.
Olin ottanut koneen eilen mukaani lähtiessäni.
Daaaaaah.
Ei muuta kuin autolle ja takaisin kotiin. Täällä minä nyt istun töitä tekemässä.
1 kommentti:
Täällä kohtalotoveri. Aikuinen kolmen lapsen äiti.Nuorimmalla, 5v, todennäköisesti sama "vaiva". Virallinen diagnoosi hänelle saataneen, kunhan ikää tulee lisää. Itse sain AD(H)D-diagnoosin alkuvuodesta.
Mulla ei ole kyvyistäni huolimatta onnistunut työuran luominen kuten sinulla..tunnen pientä kateutta, kunpa minäkin..
Vertaistukea ei täällä asuinseudullani ole. Aika yksin tunnen tämän diagnoosini kanssa olevani.
Sattumalta googlettamalla löysin blogisi, jota olenkin nyt mielenkiinnolla kahlannnut läpi.
T. Myös ADDI.
Lähetä kommentti