Kyllä se sähläys oikeasti näkyy päällekin päin jos toinen osapuoli osaa katsoa. Minullakin kesti ehkä kaksi minuuttia huomata addius eräästä salilla käyvästä kundista. Tämä kundi ei pysy paikallaan hetkeäkään, vaikka suuren kokonsa ansiosta helposti antaakin rauhallisen vaikutelman. Hänen katseensa joko harhailee ympäri huonetta tai nauliutuu kohteeseen häiritsevällä intensiteetillä, kuin hän yrittäisi porautua päähäsi. Keskusteleminen on hankalaa, sillä hän joko ei huomaa, kun häntä puhuttelee, ei jaksa keskittyä keskustelukumppaniin, alkaa puhua omista asioistaan tai ymmärtää sosiaalisen tilanteen väärin. Hän on motorisesti kömpelö ja hänen liikkeensä ovat jotenkin haparoivia. Treenatessaan hän ei jaksa tehdä kuin toiston tai pari ennen kuin alkaa löpistä joko harjoitteesta tai jostain ihan muusta. Hän ei kuuntele neuvoja ja jos kuunteleekin, ei osaa soveltaa niitä käytäntöön, tai sitten ei vain tottele suoria käskyjä vanhemmilta oppilailta (varsinkin naispuolisilta!) eikä aina edes opettajilta.
("Eihän nämä kaikki ole addiuden oireita!" huutaa kuoro näytön siltä puolen. Totta, paljon voi yrittää selittää sillä, että kyseessä on teini-ikäinen miespuolinen henkilö. Seuraavaksi voidaankin kyllä kysyä, ovatko kaikki teini-ikäiset sitten mielestänne jotenkin addeja :D )
Minä en tule tämän kundin kanssa yhtään juttuun. Hän on vielä perinteisen hierarkiatietoisempi kuin minä pohjimmiltani (nainen treenikaverina = mutaa), vielä minuakin kykenemättömämpi normaaliin inhimilliseen vuorovaikutukseen, ja lisäksi vielä täysin tiedoton siitä, että hän on millään lailla erityinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti