ADHD-konsertti

14.3. pidetään Jäähallissa "adhd-konsertti", sanoo ilmoitus Hesarissa. Mitähän siitäkin tulee. 9 artistia, joista 4 myöhästyy ja 2 unohtaa saapua paikalle. Loput 3 paikkaavat heitä; yksi epäonnistuu surkeasti, mutta kaksi vetää elämänsä keikan, jossa kaikki toimii ja soitto kulkee. Ikävää on vain se, että yleisö ei jaksa keskittyä esitykseen.

Raikas elämä

Nyt sen olen päättänyt: aloitan raikkaan elämän, johon ei kuulu alkoholia! Hoolista ei seuraa mitään hyvää. Seuraavana aamuna vain väsyttää ja vituttaa ja on huono olo, ja treenit menevät ihan pipariksi kun lihaskoordinaatio on mitä on ja tavallisimmatkin tekniikat pitää opetella uusiksi. Ja juhlan (juomisen) itsensä aikana se on todettu monesti, että osaan pitää hauskaa ja nolata itseni totaalisesti aivan selvinpäinkin.

Olen pitänyt lakkoja aiemmin; Siirin tuloon valmistautuessa pidin kokonaisen Synnittömän Syksyn ilman tupakkaa (silloin poltin satunnaisesti) ja alkoholia. (Seksistä sen sijaan en luopunut.) Synnitön Syksy loppui siihen, kun tarve siihen loppui. Eräänä päivänä tuli vain sellainen olo, että pastaaks tässä, ei ole syytä olla juomatta koska humalaa ei tee mieli. Nyt kuitenkin lopetan, kerrasta poikki, enkä palaa enää pullolle.

Päätös oli hieman vaikea tehdä juuri nyt, sillä pari päivää sitten ostimme juuri uuden punkkutötsän kaappiin. Nyt Kalle saa vain hörppiä sitä itsekseen, minä ostelen hedelmämehuja itselleni.

Piirrän kuvan raikkaasta elämästäni joskus kun kello ei ole näin paljon. Tarttee mennä petiin.

Ei saa taas aikaan edes tehtävälistaa

Kaikkea turhanpäiväistä tulee väsättyä tosi paljon. Samoin tulee syötyä paljon namia. Sen sijaan rästissä olevia maileja, soittoja, tekstareita sun muita ei tule suoritettua; siivous (hah) junnaa; sivustot on päivittämättä vaikka pitäisi uudistaa; kotosalla ei tule treenattua; ja niin päin pois ja niin päin pois. Jos sitä ei ole pakko tehdä, Addinainen tekee. Jos se olisi välttämätöntä tehdä, Addinainen laistaa.

Mitä hittoa mä teen tälle asialle?!?

Outo väsymys

Väsymystilani tänään on ollut tosi outo. Huonosti nukutun yön jälkeen heräsin, ymmärrettävästi, väsyneenä. Puolitoista kuppia kahvia, kolme maksamakkaranäkkäriä ja jugurtti eivät parantaneet oloa lainkaan. Tiuskin ja äyskin Kallelle ja lapsille. Otin kolme pilleriä, eivätkä nekään auttaneet, olo pysyi samanlaisena. Kävimme asioilla, tiuski ja äyski jatkui. Palasimme kotiin ja söimme jauhelihakastiketta couscousin kanssa, minä ilman couscousia - ja halleluia! piristyin haarukallinen haarukalliselta, mieliala nousi, sumu hälveni päästä ja kärsivällinen, hyväntuulinen Addinainen nousi taas pintaan. Tuntui aivan kuin kymmeneltä otetut lääkkeet olisivat alkaneet vaikuttaa vasta lounaan myötä.

Nyt olen kyllä taas ihan tiutau nukutettuani lapsia ja yritettyäni itse lepäillä tunnin verran. En vaan päässyt ylös sieltä peiton alta, oli niin ihanaa olla lämpimässä ja nautiskella hyvästä mielestä ja hyvästä olosta. Onneksi Kalle on vielä kotona, niin että hän oli Siirin kanssa ja minä sain pötköttää Veeran kera.