Olen varmaan nykyään yliherkkä valolle, sillä pumpulipääsyndroomani hellittää aina pimeän aikaan. Illalla pärjään, vaikka lääkkeet olisivat jääneet ottamattakin.
Päivisin taas en saa unta pimeässä huoneessa, vaan parhaiten nukahdan kirkkaassa auringonpaisteessa tai lampun valossa, mieluiten liian korkea tyyny pääni alla. Uneni on kuitenkin parempaa pimeässä; jos nukun valoisassa tilassa yli tunnin, olen väsynyt ja sekaisin kunnes yöunet on nukuttu.
Aina ei ole ollut näin. Muutama vuosi sitten harmittelin joka ilta pimennysverhojen puuttumista makuuhuoneesta. Suomen valaistusolosuhteiden muuttumista kuvailin sanomalla, että kesäisin ei saa unta ja talvisin ei herää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti