4.7.14

Verkkotesti

Tämä ADD/ADHD-testi kiertää juuri nettiä. Addinainen veti siitä 109 pistettä, entäs muut?

11 kommenttia:

Murmeli kirjoitti...

sain 83 pistettä mulla on todettu ADD. mun pojalla ADHD.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Addinainen, kiitos tästä blogista. Sain 101 pistettä, minulla ei ole dignoosia. Jotenkin olen elämäni räpiköinyt "vähän outona" eteenpäin, olen normin tytön äiti, ihan hyvin koulutettukin ja hyvä esittämään normaalia. Huomenna menen lääkäriin, haluan vihdoin kokeilla Concertaa. Vai pitäisikö jättää väliin? -R

Anonyymi kirjoitti...

116. Kuukaisi siitä ja oli Medikinet -paketti kädessä, sitä syöty nyt kuukausi. Aikamoista! Tosin nyt alkanut tulemaan sivuvaikutuksia myös esiin.

Addinainen kirjoitti...

Ohhoh, aika tulos! Millainen tuo Medikinet on? Itselleni täysin uusi tuttavuus, vaikka nimen olenkin kuullut.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Addinainen, testin tulos ei ole itselleni yllätys. Olen 47 v. ja tämä ominaisuus on ollut aina läsnä, olen vain ollut äärettömän hyvä peittämään kielteiset puolet työelämässä ja porskuttanut eteenpäin vitsikkäästi, itseironisena ja hyvällä sykkeellä. Nyt vain taisi kamelin selkä katketa. Olen virkavapaalla ja ulkomailla -aika on oikea. -R

Anonyymi kirjoitti...

Hei, toinen anonyymi, millaiset on Mediknetin sivuvaikutukset kuukauden jälkeen? Ajattelin lääkitystä vain lyhytaikaisena, pitää saada tuo kaahaus päässä loppumaan. Kun ei ole yhtään kannattelevia rakenteita ympärillä, meinaa pakka hajota. Mutta mitään tokkuraa tai luovuuden katoa en kaipaa. -R

Anonyymi kirjoitti...

Hups, nyt siitä tulikin vain 111. Vaihtelua siis esiintyy :)

Medikinet cr 20mg jota syön 3x pitäisi olla semipitkävaikutteinen, mutta ainakin omalla kohdallani vaikutus loppuu jo 4 tuntia lääkkeen ottamisesta. Tämä johtaa siihen että illalla 20 aikoihin vaikutus on ohi, ja paluu "normaaliin" tuntuu aika epämiellyttävältä. Päätä voi vähän särkeä, eikä mistään oikein tunnu saavan kiinni. Parin viikon päästä pitäisi pähkäillä lääkeasioita uudestaan. Concertasta en oikein ole kiinnostunut, kun sen kanssa kuulemma samaa ilmiötä iltaisin, eikä määrääkään kannattane mahdottomasti lisätä. Pitkävaikutteista vastaan sotii vähän sekin että haluan pidättää itselläni oikeuden olla ottamatta lääkettä silloin kun teen jotain elämyksellistä, ja Concertan kanssa tuo pitäisi tietää jo aamulla :)

Anonyymi kirjoitti...

112 pistettä... Eikä yllätä yhtään :) T. nainen 36-v ja nyt ADHD-tutkimuksissa

Anonyymi kirjoitti...

Vain 93 pistettä.
Jokatapauksessa ADHD diagnoosi on ja oon alotellu käyttään medikinettiä. Tekee jotenkin ärsyttävän tasapäisen olon. Ei sinänsä yllätä, koska luovuus ja kekseliäisyys on vahvimmat vahvuuteni ja nyt lääkityksen alla ne ei toimi ihan samoin. Mutta hyvänä puolena jaksan keskittyä koulussa paremmin. Vähän ärtynyt oon kylläkin kokoajan, kun lääke vaikuttaa ja kun se lakkaa vaikuttamasta niin voisin repiä hiukseni päästä. Tosin vaikee sanoa viä mitään varmaa, niin vähän aikaa käyttäny. Seuraavaks jaan annoksen kahteen osaan, eli aamu kuudelta eka ja toinen klo 12 päivällä.. Josko se iltapäivän hermoromahdus pysyis poissa..

Katja kirjoitti...

109.. haluaisin ottaa esille asian, joka liittyy lapsuuteeni ja miten vikaan voidaan mennä. Olen ollut alle kouluikäinen, kun minulla on Tayksissa diagnosoitu epilepsia sekä aloitettu siihen lääkitys -tutkimuksiin asti edettiin kenties jonkinlaisen epänormaalin käytöksen ja poissaolokohtauksien vuoksi. No, miten kävi? Epilepsialääkkeitä kokeiltiin reseptitietojen mukaan muistaakseni kolmea eri sorttia, joka aiheutti sen, että isäni sanoja lainatakseni juoksinkin metriä korkealla ja sain raivareita. Tästä syystä vanhempani vaativat epilepsialääkityksen lopettamista sekä diagnoosin tarkistamista. Se johti lopputulokseen, jossa kaikki lopetettiin -lääkkeet JA tutkimukset. Olen tarponut ikäni tätä elämää tietäen ettei kaikki ole kohdallaan. Yrittänyt selviytyä, mutta aikuisiällä ei enää mistään tahdo tulla mitään. Opiskella olen jaksanut kaksi vaatimatonta ammattia, mutta työhaluja on aloille joilta puuttuu koulutus. Arki vaatii voimia valtavasti, kun joka asiaan kuluu energiaa. En tiedä miten asiat olisivat, jos tuolloin olisi diagnoosi tehty oikein -olen lukenut, että ADHD sekoitetaan usein -liian usein- epilepsian poissaolevuus -muotoon. Nyt 39 vuotiaana on kova työ löytää lääkäri, joka tähän tarttuu, kun en ole sitä löytänyt viimeisen 20 vuoden aikanakaan -on diagnosoitu migreeniä, kilpirauhasen vajaatoimintaa, masennusta jne. Näistä tunnistan vain migreenin, joka puhkeaa varmasti juuri sen vuoksi, että joudun pinnistelemään ihan kaikessa.

Anonyymi kirjoitti...

86 pistettä. En ole erityisemmin kinesteettinen.

Minua on aina kiinnostanut tietää, miltä ADHD-ihmisistä tuntuu, mitä he ajattelevat ja miten he kokevat maailman. Erityisesti minua on kiehtonut ajatus siitä monikanavaisesta televisiosta, joka sanotaan heidän päässään olevan. Tämän takia rupesin seuraamaan aikoinaan myös sinun blogiasi. :)

Sitten minulle valkeni: minullahan on se samainen laite omassa päässäni. En kuitenkaan ole pitänyt sitä erityisemmin häiritsevänä vaan hyvin viihdyttävänä. Olen aina viihtynyt oman pääni sisällä eikä minulla ole koskaan erityisemmin tylsää itsekseni. Pidän itseäni ADD:na. Vielä en ole kuitenkaan hakeutunut testiin. Lapseni saatua oman neurologisen diagnoosinsa (joka ei kuitenkaan ole AD(H)D) olen entistä vakuuttuneempi, että myös minut olisi hyvä testata. Saisin mustaa valkoisella, miksi älykäs akateemisen tutkinnon suorittanut monilahjakkuus ei ole osannut hyödyntää tietojaan ja taitojaan parhaalla mahdollisella tavalla. Minua on aina kiinnostanut tietää, miltä ADHD-ihmisistä tuntuu, mitä he ajattelevat ja miten he kokevat maailman. Erityisesti minua on kiehtonut ajatus siitä monikanavaisesta televisiosta, joka sanotaan heidän päässään olevan. Sitten minulle valkeni: minullahan on se samainen laite omassa päässäni. En kuitenkaan ole pitänyt sitä erityisemmin häiritsevänä vaan hyvin viihdyttävänä. Olen aina viihtynyt oman pääni sisällä eikä minulla ole koskaan erityisemmin tylsää itsekseni.

Pidän itseäni ADD:na. Vielä en ole kuitenkaan hakeutunut testiin. Lapseni saatua oman neurologisen diagnoosinsa (joka ei kuitenkaan ole AD(H)D) olen entistä vakuuttuneempi, että myös minut olisi hyvä testata. Saisin mustaa valkoisella, miksi älykäs, kohtuullisen empaattinen, akateemisen tutkinnon suorittanut monilahjakkuus ei ole osannut hyödyntää tietojaan ja taitojaan parhaalla mahdollisella tavalla. v