Aamun addihetki

Lähdin kauhealla tohinalla toimistolle ehtiäkseni tehdä vähän töitäkin, ennen kuin on pakko poistua viikonlopun rientoihin. Pöydälläni minua odotti lohduton näky: puolityhjä kahvimuki, sekalaisia papereita... ja tyhjä läppäritelakka.

Olin ottanut koneen eilen mukaani lähtiessäni.

Daaaaaah.

Ei muuta kuin autolle ja takaisin kotiin. Täällä minä nyt istun töitä tekemässä.

Koulu on vaativa suoritus

Facebookin AD/HD Aikuiset -ryhmässä käydään keskustelua siitä, miten voi hanskata lapsensa koulun. Siis eihän sen kuvittelisi olevan niin haastavaa ainakaan vanhemmille - lapsihan sitä koulua käy. Mutta mutta, koulusta tulee sen seitsemän sortin lippua ja lappua, jotka pitää muistaa palauttaa opettajalle/terkkarille/iltapäivähoitoon/kumminkaimanserkulle; pitää muistaa milloin pakataan mukaan liikuntatuntivarustus, ja jopa millainen varustus tälle tunnille tarvitaan ettei lähde uimahalliin luistinten kanssa; pitää muistaa varmistaa joka ilta, että läksyt on tehty; pitää muistaa laittaa illalla kouluvaatteet valmiiksi; pitää muistaa ostaa ajoissa joulu- ja kevätjuhla-asut; pitää muistaa (ja osata!) väsätä naamiaisasuja ja esiintymisasuja ja myyjäiskrääsää ja ja ja... Muistaa, muistaa, muistaa. Aaaargh!

Jep, siis pienen lapsen koulunkäynti (ja miksei myös päiväkotielämä) on addille haaste, siinä missä omankin arjen hallinta.

Tässä siis Addinaisen kootut vinkit koululaiselämän kasassapitämiseksi (joista osa hävyttömästi varastettu muiden kommenteista ko. FB-ryhmässä :)

• Jääkö lapsi hakematta päikystä/eskarista/koulusta? Laita puhelimeen toistuva hälytys, joka hälyttää aina silloin, kun on aika lähteä hakemaan lasta. Jos puhelimesi on aina hukassa, osta halpa puhelin, jätä se ilman SIM-korttia ja pidä aina samassa paikassa laturissa kiinni - hälyt ja hätäpuhelut hoituvat silläkin.
• Jäävätkö liput ja laput palauttamatta? Täytä ne HETI kun ne saapuvat kotiin ja teippaa ne ulko-oven sisäpuolelle, jolloin et pääse kämpästä ulos näkemättä niitä, tai laita ne lapsen reppuun jolloin vastuu niistä siirtyy kätevästi lapselle/opettajalle. (Joo tiedän, tuo heti eikä huomenna täyttäminen on vaikeaa. Opettele!)
• Liikuntavaatteet aina kotona? Laita kännykkähälytys aiheesta edelliselle illalle tai sille aamulle.
• Liikuntavaatteet yhä kaupassa?!? Koulusta tulee yleensä lista tarvikkeista, joita lapsella pitää olla. Käytä sitä oman listasi pohjana, tallenna se tietokoneelle ja aina lukukauden alussa käy se läpi vaikka kalenterimuistutuksen avulla.
• Tuliko uimahalliin mukaan nyt ne luistimet? Pyydä opettajalta paremmat infot siitä, mitä milläkin liikkatunnilla tehdään - meidän tyttöjen open käytäntö on merkitä kaikki erikoiset liikuntajutut sekä tapahtumat simppeliin kalenteriin, jonka laitamme jääkaapin oveen, ja tämän olemme kokeneet hyödylliseksi. 
• Juhlavaatteet aina kaupassa? Kännykkähälytys pelastaa taas; suunnittele muistaessasi vaikka puoli vuotta etukäteen päivä, jolloin menette ostoksille.
• Kerro avoimesti opettajalle, että sinulla on ADHD, ja kerro, mitä se tarkoittaa: että olet aina myöhässä ja unohtelet asioita. Todennäköisesti hän ihailee avoimuuttasi ja vastaa, että et todellakaan ole luokan ainoa hajamielinen vanhempi :)

Kyllähän se aina nolottaa, kun tuntee pudottaneensa pallon taas kerran. Meillä varsinkin esikoinen stressaa tästä, hän kun ei todellakaan ole addi vaan supertarkka siitä että kaikki menee niinkuin strömsössä. Olemme keskustelleet paljon tästä, että äiti ei aina vaan muista kaikkea, ja olen sanonut, että oikeasti tärkeät asiat muistan: muistan aina hänet ja siskonsa ja isänsä, ja sen että rakastan heitä. Kaikki muu on sellaista, minkä voi vähän välillä unohtaakin. Olen opetellut relaamaan tämän sekoiluni kanssa ja nauramaan sille, kun taas unohtui laput pöydälle ja kouluvaatteet on likapyykissä. Paljon olen petrannut viimeisten neljän vuoden aikana (siitä, kun esikoinen meni eskariin), mutta lapsuksia sattuu aina. Ei voi mitään - se nyt on vaan mun juttuni.