Luin juuri vanhan postauksen, jossa ilmoitin pudottaneeni Dexen päiväannoksen neljään pilleriin. Huhhuh.
Nykyään en juurikaan lääkkeitä syö, sillä ne tekevät minut tyhmäksi: sanat katoavat, maailma hajoaa... eikä tule enää kasaan. Tai ehkä olen vain tulossa vanhaksi. Joka tapauksessa selviän arjesta pääsääntöisesti kofeiinilla ja liikunnalla. Aina välillä, ehkä kerran puolessa vuodessa, otan neljänneksen (kyllä, 1/4!) yhdestä dexestä esim parina peräkkäisenä päivänä. Tämä määrä nostaa minut kooman alhosta juuri sen verran että pääsen taas elämänsyrjään kiinni, ja sitten voi taas lopettaa että saa nukuttua öisin.
Olen tullut siihen tulokseen, että olen kuitenkin rehellisemmin oma itseni ollessani se vähän poissaoleva, joskus räjähtelevä sekoboltsi. Ainakaan se dexehuuruissa elävä tasainen, vastuullinen, raivostuttavan pitkäpinnainen tavismamma ei ollut ollenkaan sellainen henkilö, jollaiseksi haluan tulla!