Lähes lääkkeetön

Luin juuri vanhan postauksen, jossa ilmoitin pudottaneeni Dexen päiväannoksen neljään pilleriin. Huhhuh.

Nykyään en juurikaan lääkkeitä syö, sillä ne tekevät minut tyhmäksi: sanat katoavat, maailma hajoaa... eikä tule enää kasaan. Tai ehkä olen vain tulossa vanhaksi. Joka tapauksessa selviän arjesta pääsääntöisesti kofeiinilla ja liikunnalla. Aina välillä, ehkä kerran puolessa vuodessa, otan neljänneksen (kyllä, 1/4!) yhdestä dexestä esim parina peräkkäisenä päivänä. Tämä määrä nostaa minut kooman alhosta juuri sen verran että pääsen taas elämänsyrjään kiinni, ja sitten voi taas lopettaa että saa nukuttua öisin.

Olen tullut siihen tulokseen, että olen kuitenkin rehellisemmin oma itseni ollessani se vähän poissaoleva, joskus räjähtelevä sekoboltsi. Ainakaan se dexehuuruissa elävä tasainen, vastuullinen, raivostuttavan pitkäpinnainen tavismamma ei ollut ollenkaan sellainen henkilö, jollaiseksi haluan tulla!

Addinaisen parvekkeella

Piti ottaa oikein kuva parvekkeesta talven jäljiltä, mutta en saanut aikaiseksi / unohdin.

Kun ensimmäistä kertaa pitkään aikaan uskaltauduimme parvekkeelle juuri ennen pääsiäistä, sieltä löytyi mm. seuraavaa:

• Kaksi hyvin kuollutta kasvia.
• Suihkukaapin irronnut ovi.
• Ylimääräisiä Lundia-hyllyjä.
• Jääkaapin ylimääräinen laatikko.
• Nestemäisiä ex-porkkanoita.
• Joulukuusenjalka ja kuivuneita havuja, sekä n. kaksi kiloa neulasia.
• Männynoksa.
• Säkillinen multaa.
• Hämähäkinseittejä ja hometta.

Tällä kertaa jouluruoat oli syöty/heitetty pois jo ennen helmikuuta, toisin kuin männävuosina.

Nyt parveke on siivottu ja ällöimmät tavarat heitetty pois, lattia on pesty ja imuroitu ja matto levitetty. Katsotaan, saisimmeko tänä vuonna jopa parvekelasit ja ikkunat pestyä ennen syksyä.