Tänä tahmeana maanantaiaamuna inspiroiduin kirjoittamaan Googlen hakuun "why?" ja painoin enteriä. Yllättäen Google toi eteeni tällaisenkin linkin: Why Nerds are Unpopular. Se sisältää syviä totuuksia. Amerikkalaisen yläaste-elämän erikoisuuksia on fiksujen lasten raju syrjintä; sitä tapahtuu paljon suuremmassa määrin kuin Suomessa, jossa myös suositummuuden tavoittelu on vähemmän totaalista (joskin yläasteikäiset olisivat ehkä eri mieltä). Artikkeli pohtii syitä, miksi fiksut lapset eivät ole suosittuja yläasteella, vaikka älykkyys ei ole haittatekijä ala-asteella tai koulun jälkeisessä elämässä.
Kirjoittajan mukaan fiksuja lapsia vain kiinnostavat aivan muut asiat kuin ne, joita tarvitaan suosion aktiiviseen ylläpitämiseen. Vaatteiden, uusien slangisanontojen ja sosiaalisten verkostojen luomisen sijaan he ovat kiinnostuneita ympäröivästä fyysisestä todellisuudesta, tai jostain muusta, joka vie sen ajan ja huomion, minkä suositut lapset käyttävät suosionsa ylläpitoon.
Meillä addeilla on vähän sama tilanne, mutta toisinpäin. Arkielämästä selviytymisessä on jo niin paljon tekemistä, että huomiota ja energiaa ei riitä suositummuuden ylläpitämiseen, tai välttämättä edes tavallisiin kaverisuhteisiin.
1 kommentti:
Hieno kirjoitus.
Tämä kilisytti jotain kelloja:
"...Vaatteiden, uusien slangisanontojen ja sosiaalisten verkostojen luomisen sijaan he ovat kiinnostuneita ympäröivästä fyysisestä todellisuudesta, tai jostain muusta, joka vie sen ajan ja huomion, minkä suositut lapset käyttävät suosionsa ylläpitoon."
En ollut koskaan koulussa suosittu. En toisaalta ikinä ajatellut, miten olisin suositumpi tai muutenkaan miettinyt noita mainittuja asioita. Elämäni oli kuitenkin ihan kivaa, kaikkea muuta kiinnostavaa riitti kyllä yllinkyllin.
Lähetä kommentti