Nykyään on niin epäaddimainen olo, ettei tänne tule kirjoiteltua, paitsi mitä nyt tuossa toisessa kirjoituksessa kuvatun kaltaisia tilanteita sattuu välillä. Lisäksi olen jossain maksimaalisen saamattomuuden moodissa, elän päivästä toiseen ja venytän elämää.
Kaikki menee hyvin niin kauan kuin saan kunnon liikuntaa vähintään 3 kertaa viikossa, juon 1-2 litraa vettä päivässä enkä syö karkkia varsinkaan iltaisin. Jos jokin näistä mättää, mättää ihan kaikki. Kuten tänään, kun lopetin eilisillan karkkipussilliseen ja aloitin tänään jo aamusta huutamaan lapsille :(
Mahtaako tätä blogia enää kukaan jaksaa seuratakaan.
3 kommenttia:
Kyllä vain, kyllä täällä seuraillaan!
Mielelläni kuulisin miten yleensä prosessi / prosessit etenevät kun joku on huomannut itsessään samankailatasuuksia ADDien kanssa?
Minkälaisia terapioita / ryhmiä on, vai onko niitä? (Myös nettifoorumit)
Mitä eri lääkevalmisteita on saatavilla ja miten ne vaikuttavat ja mitä sivuoireita niillä voi olla.
Ja entäs sitten kun elämä normalisoituu? (Vai normalisoituuko?) Onko niin, että ihan vaan ei mitään, vai huomaako selvästi, että asiat rullaavat paljon paremmin? Kaatuuko deadlinet harvemmin päälle?
Ja tiedätkö mistä voisi saada eri tilastoja ADDi -elämän eri alueilta, minkätyyppiseen työelämään tyypillisimmin voi sijoittua?
Oi, voi ja paljon kaikkee... Kirjoittele sinä vaan. :)
Joka päivä käyn tarkistamassa, josko olisi tullut lisää tekstiä. :-)(Ai miten niin ei ole elämää...)
Löysin tämän vasta tänään. Ja olen kolunnut sivutolkulla jo läpi. Kiinnostava päiväkirja
Lähetä kommentti