19.10.07

Opi pysymään paikallasi, nainen!

Pohdin tässä, että miksi joinain päivinä väsyttää niin turkasesti, paljon enemmän kuin joinain toisina päivinä. Ja miksi väsyttää enemmän silloin, kun molemmat lapset ovat koko päivän kotona, kuin silloin, kun Siiri on aamupäivän tarhassa?

Selitys lienee uskomattoman yksinkertainen. Väsyneimpiä päiviä ovat treenien jälkeiset päivät, jolloin edellisestä illasta on siis vietetty salilla n. 3h. Ja kahden lapsen kanssa kotona tulee ihan fyysisesti liikuttua enemmän kuin yhden, varsinkin kun se toinen on hyperaktiivinen Siiri (ei, hänellä ei ole ADHD:ta, on muuten vaan vilkas tapaus).

Jos nyt aletaan askelten määrässä laskemaan, miten paljon liikun päivässä, veikkaan tuloksen näyttävän jotain tuplasti tai triplasti normaali-ihmisen askelmäärää, koska kas kummaa, olen hyperaktiivinen enkä malta olla tekemättä asioita jatkuvasti. (Äitini purskahti nauramaan, kun kerroin keksineeni lihaskuntoharjoitteita hiekkalaatikon reunalla suoritettavaksi - "Ettei sekuntiakaan menisi hukkaan, vai?" oli hänen kommenttinsa. Osui ja upposi. Mummoni oli samanlainen häärääjä.) Onko siis ihme, että väsyn? Siivouslistaanikin ystäväni kommentoi, että ei hän vain jaksaisi sitä kaikkea yhdessä illassa. Itse asiassa minä jaksan, ei tee tiukkaakaan. Ei tee tiukkaa myöskään yli 90 neliön kämpän imurointi yhtä soittoa mukaanlukien sohvat yms. Tai 10 tunnin (!) joulusiivousrupeama. Onko tämä hyvä asia? Noooo... se on hiinä ja hiinä. Sillä kyllähän minä väsyn, en vain huomaa sitä itse.

Mutta jos en tee mitään, tuskastun! Aaargh! Tiedättehän käsitteen tenttisiivous? Eli tentin lähestyessä sitä tekee mitä vain paitsi opiskelee, ja yleensä jossain vaiheessa tarttuu luudanvarteen. Tämä on täysipäiväinen, ympärivuotinen tenttisiivoussyndrooma!

1 kommentti:

SP kirjoitti...

En minä vaan ole kuullut että nenteillä olisi tenttisiivous sanastossaan... Itse kyllä tunnen ilmiön, mutta pidänkin itseäni jonkin tai useamman neurobiologisen normipoikkeaman omistajana... tiedä sitten.